maanantai 20. lokakuuta 2008

Talouskriisin haaste markkinataloudelle

Kun käynnissä olevan talouskriisin mittasuhteet alkoivat selvitä ihmisille, kävi selväksi että tulemme näkemään kovenevia vaatimuksia talouden valvonnan lisäämiseksi, vastuullisten hirteen vetämiseksi ja kapitalismin kaatamiseksi.

Hyökkäyksiä markkinataloutta kohtaan näkee jo päivittäin esimerkiksi Helsingin Sanomien mielipidesivuilla. Myös monet populistiset poliitikot, kuten Erkki Tuomioja ovat vaatineet vapaan markkinatalouden puolestapuhujia olemaan hiljaa pari vuotta.

Tässä kritiikissä on yksi vakava pulma. Nykyinen talouskriisi aiheutui vähintään yhtä paljon markkinoiden puuttuvan vapauden, kuin niiden vapauden takia.

Kuten varmasti muistatte, kriisi sai alkunsa asuntoluottokriisinä, joka aiheutui niin sanotuista sub-prime -luotoista, siis asuntolainoista joita oli myönnetty ihmisille, joilla ei oikeastaan ole varaa omaan asuntoon. Luotottajina toimi kaksi puolivaltiollista asuntoluottoyhtiötä, Fannie Mae ja Freddie Mac, jotka olivat muuten demokraattien perustamia ja demokraattien johtamia.

Kun Bushin hallinto halusi vuonna 2003 lisätä näiden yhtiöiden valvontaa, vastustivat demokraatit sitä jyrkästi. Yhtiöiden nimen omaisena tavoitteena oli myöntää köyhille asuntolainoja ainoana vakuutena nämä asunnot ja niiden oletettu tuleva hinnannousu. Näin ei toimi vapaat markkinat. Vapailla markkinoilla asuntoluoton saa se, jolla on varaa siihen.

Ongelmana ei siis ollut markkinoiden vapaus, vaan se että lainoja myönnettiin poliittisin perustein markkinaperusteiden sijaan. Rahoitussektorissa on siinäkin syynsä. Se pilkkoi, yhdisteli ja teki mitä erikoisimpia silmänkääntötemppuja, jotta nämä korkean riskin asuntolainat saatiin kohtuullisemman riskin paketeiksi hajauttamalla riskejä. Kukaan ei lopulta tiennyt, kuinka paljon riskiä mihinkin pakettiin pankkiirin oikeasti sisältyi.

Kaikki tiedämme miten siinä lopulta kävi. Pointtini on tämä: syy kriisiin ei ole markkinoiden vapaudessa, vaan poliitikkojen taitamattomuudessa. Syytä on niin demokraateissa kuin republikaaneissa, kuin Euroopan poliitikoissakin.

Oikea lääke järjestelmän puutteisiin on niiden korjaaminen, ei järjestelmän korvaaminen huonommin toimivalla.

Ei kommentteja: