Tämän päivän Hesarissa pääministeri Vanhanen moittii mediaa siitä, että se pitää esillä yhteiskunnan huono-osaisia, vaikka keskivertoporukalla menee entistä paremmin.
Matti on oikeassa sanoessaan, että tilastojen mukaan suurimmalla osalla menee taloudellisesti entistä paremmin. Se ei silti tarkoita etteikö sillä vähemmistöllä, jolla menee huonosti, menisi entistäkin huonommin.
Valitettavasti suomalainen politiikka palkitsee hallituksen, joka parhaiten lisää juuri yhteiskunnan enemmistön vaurautta. 1990-luvulta alkaen enemmistö on vaurastunut vuosi vuodelta. Samalla on kuitenkin tosiasia, että pahoinvoivilla menee vuosi vuodelta huonommin.
Opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, lapsiperheet. Siinä muutama ryhmä, jonka toimeentulo heikkenee muutamista lähinnä kosmeettisista parannuksista huolimatta. Hyvä esimerkki on opiskelijat, joiden opintorahan korotus (15% elokuun alusta) ei tuo opiskelijan ostovoimaa edes vuoden 1992 (edellisen korotuskerran) tasolle. Samalla opiskelijaruuan tuottajille annettiin oikeus nostaa opiskelijaaterian hintaa. Toisesta taskusta sisään, toisesta ulos.
Mutta hei, mehän nostettiin opintorahaa!
Valitettavasti Suomessa ei jatkossakaan voiteta vaalja kertomalla kuinka paha olo osalla suomalaisia on. Toivottavasti media ei kuitenkaan unohda heitä, vaikka hallitus siihen haluaa painostaa.
perjantai 28. maaliskuuta 2008
Pääsiäismuistoja
Pääsiäislauantaina pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni kuuntelemaan livenä Giovanni Battista Pergolesin mestariteosta Stabat Mater. Pergolesin versio Stabatista on ollut minulle henkilökohtaisimpia teoksia aina pääsiäisestä 2000, jolloin ensimmäistä kertaa kuulin sen aloitusosion Classic FM:n listaohjelmassa.
Seuraavana päivänä kävin ostamassa sen levyllä.
Pergolesi oli kuollessaan 26-vuotiaana tulevaisuuden lupaus, tunnettu ennen kaikkea koomisista oopperoistaan. Viimeisenä työnään sävelletty Stabat Mater oli tilaustyö San Luigi di Palazzon veljeskunnalle. Munkkien mielestä lopputulos oli kuitenkin liian hilpeä, eivätkä he sitä ottaneet käyttöön.
Pergolesin Stabatissa on monta erinomaisen koskettavaa osaa. Elämäniloiset, jopa hilpeät osat vuorottelevat saumattomasti synkkien ja surullisten kanssa. Kaiken kruunaa viimeinen quando corpus morietur jonka surumielinen seesteisyys saa aina kylmät väreet liikkeelle.
Kuolevan tulevaisuuden lupauksen viimeisissä sanoissa on valtavaa vilpittömyyttä, rehellistä kohtaloon taipumista ilman katkeruutta. Kun ruumiini kuolee, suo sielulleni annettavan Paratiisin kunnia.
Jos joskus käyttäisin niin perihienostelevaa termiä kuin puhutella, sanoisin että kohta on aina puhutellut syvästi minua. Jos nyt joutuisin luopumaan maallisesta vaelluksestani, voisinko olla yhtä seesteinen ja nöyrä? Minä joka en todellakaan ole oman aikani (enkä ehkä tulevaisuudenkaan :) nero ja suuri lupaus?
Seuraavana päivänä kävin ostamassa sen levyllä.
Pergolesi oli kuollessaan 26-vuotiaana tulevaisuuden lupaus, tunnettu ennen kaikkea koomisista oopperoistaan. Viimeisenä työnään sävelletty Stabat Mater oli tilaustyö San Luigi di Palazzon veljeskunnalle. Munkkien mielestä lopputulos oli kuitenkin liian hilpeä, eivätkä he sitä ottaneet käyttöön.
Pergolesin Stabatissa on monta erinomaisen koskettavaa osaa. Elämäniloiset, jopa hilpeät osat vuorottelevat saumattomasti synkkien ja surullisten kanssa. Kaiken kruunaa viimeinen quando corpus morietur jonka surumielinen seesteisyys saa aina kylmät väreet liikkeelle.
Kuolevan tulevaisuuden lupauksen viimeisissä sanoissa on valtavaa vilpittömyyttä, rehellistä kohtaloon taipumista ilman katkeruutta. Kun ruumiini kuolee, suo sielulleni annettavan Paratiisin kunnia.
Jos joskus käyttäisin niin perihienostelevaa termiä kuin puhutella, sanoisin että kohta on aina puhutellut syvästi minua. Jos nyt joutuisin luopumaan maallisesta vaelluksestani, voisinko olla yhtä seesteinen ja nöyrä? Minä joka en todellakaan ole oman aikani (enkä ehkä tulevaisuudenkaan :) nero ja suuri lupaus?
keskiviikko 12. maaliskuuta 2008
Kesätyöt on p*******ä
Kesäopinnot on ylivoimaisesti suurin epäkohta suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä.
- Miksi meille puhutaan kokoaikaisesta opiskelusta, kun kuitenkin meidät potkitaan pellolle vähintään kolmeksi kuukaudeksi vuodessa. Jopa KELA ottaa lähtökohdakseen, ettei opiskelija suinkaan opiskele kesällä. Siispä opintotuen maksamisen voi lopettaa ellei opiskelija erikseen muuta toivo. Tilanne olisi sama, jos työttömälle sanottaisiin toukokuussa, että "hanki sitten töitä itsellesi kesäksi, työttömyyskorvauksia emme ainakaan maksa".
- Tämä antaa kouluille tekosyyn olla järjestämättä opetusta kesällä. Yliopiston opetushenkilökunta on ns. kokonaistyöajan piirissä, joten heillä ei ole mitään lähtökohtaista oikeutta vaatia kesäkuukausia lomaksi. Itse asiassa suuri osa henkilökunnasta työskentelee myös kesäisin. Heitä ei vain kiinnosta opettaminen, koska kesällä on mukavampi tehdä omaa tutkimusta.
- Kaiken lisäksi useissa korkeakouluissa jopa kesäaikainen opiskelu tenttimällä on tehty vaikeaksi, jopa mahdottomaksi. Esimerkiksi Vaasan yliopiston järjestää koko tulevana kesänä tasan yhden kesätenttipäivän. Kuinka hankit siinä kolmessa tunnissa ne tarvittavat 9 opintoviikkoa?
- Lisäksi opiskelijat ryntäävät kaikki yhdellä kertaa työmarkkinoille. Jokainen taloustiedettä lukenut tietää, mitä tapahtuu jos työn tarjonta moninkertaistuu samalla kun kysyntä pysyy ennallaan (ja jopa laskee monilla aloilla). Palkat ja muut työehdot joustavat ja kesätyöntekijät ovatkin paitsi alipalkattuja, monesti suoranaisen riiston kohteena.
- Samalla nuori joutuu ottamaan vastaan minkä tahansa työpaikan selvitäkseen kesästä. Mäkkärin kassa, Prisman lihatiski, kaupungilla kukkia istuttamassa... siinä sitä akateemiselle työkokemusta kerrakseen.
Kesätyöjärjestelmämme kaipaa melkoista vallankumousta!
- Miksi meille puhutaan kokoaikaisesta opiskelusta, kun kuitenkin meidät potkitaan pellolle vähintään kolmeksi kuukaudeksi vuodessa. Jopa KELA ottaa lähtökohdakseen, ettei opiskelija suinkaan opiskele kesällä. Siispä opintotuen maksamisen voi lopettaa ellei opiskelija erikseen muuta toivo. Tilanne olisi sama, jos työttömälle sanottaisiin toukokuussa, että "hanki sitten töitä itsellesi kesäksi, työttömyyskorvauksia emme ainakaan maksa".
- Tämä antaa kouluille tekosyyn olla järjestämättä opetusta kesällä. Yliopiston opetushenkilökunta on ns. kokonaistyöajan piirissä, joten heillä ei ole mitään lähtökohtaista oikeutta vaatia kesäkuukausia lomaksi. Itse asiassa suuri osa henkilökunnasta työskentelee myös kesäisin. Heitä ei vain kiinnosta opettaminen, koska kesällä on mukavampi tehdä omaa tutkimusta.
- Kaiken lisäksi useissa korkeakouluissa jopa kesäaikainen opiskelu tenttimällä on tehty vaikeaksi, jopa mahdottomaksi. Esimerkiksi Vaasan yliopiston järjestää koko tulevana kesänä tasan yhden kesätenttipäivän. Kuinka hankit siinä kolmessa tunnissa ne tarvittavat 9 opintoviikkoa?
- Lisäksi opiskelijat ryntäävät kaikki yhdellä kertaa työmarkkinoille. Jokainen taloustiedettä lukenut tietää, mitä tapahtuu jos työn tarjonta moninkertaistuu samalla kun kysyntä pysyy ennallaan (ja jopa laskee monilla aloilla). Palkat ja muut työehdot joustavat ja kesätyöntekijät ovatkin paitsi alipalkattuja, monesti suoranaisen riiston kohteena.
- Samalla nuori joutuu ottamaan vastaan minkä tahansa työpaikan selvitäkseen kesästä. Mäkkärin kassa, Prisman lihatiski, kaupungilla kukkia istuttamassa... siinä sitä akateemiselle työkokemusta kerrakseen.
Kesätyöjärjestelmämme kaipaa melkoista vallankumousta!
tiistai 11. maaliskuuta 2008
Kokoomusnuorten nyrkit heiluivat...
Samalla kun me tarjosimme viihdettä Oulun nuorisolle, Kokoomusnuoret tarjosivat vauhtia ja äksöniä Himoksella. Kokkarinuorten tapahtumassa joku kohtuukännissä ollut porvari oli vetänyt toista turpaan.
Kokkarinuorten tuore pääsihteeri kommentoi tapahtunutta seuraavasti:
"Meillä on jatkossa kyllä keinot estää talvipäiville kuulumattomien henkilöiden pääsy mukaan ja puutumme kyllä alkoholin käyttöönkin"
Linkki Iltalehden juttuun.
Hyvä vitsi, Esa*. Luuletko tosiaan että kokkarinuoret tulevat Jämsään asti kuuntelemaan Laitinen-Pesolan luentoa ay-liikkeestä?
*Kokoomusnuorten liiton pääsihteeri Esa Aula oli Vaasassa samassa fuksiryhmässä kanssani. Pienet piirit ne on politiikassakin :).
Kokkarinuorten tuore pääsihteeri kommentoi tapahtunutta seuraavasti:
"Meillä on jatkossa kyllä keinot estää talvipäiville kuulumattomien henkilöiden pääsy mukaan ja puutumme kyllä alkoholin käyttöönkin"
Linkki Iltalehden juttuun.
Hyvä vitsi, Esa*. Luuletko tosiaan että kokkarinuoret tulevat Jämsään asti kuuntelemaan Laitinen-Pesolan luentoa ay-liikkeestä?
*Kokoomusnuorten liiton pääsihteeri Esa Aula oli Vaasassa samassa fuksiryhmässä kanssani. Pienet piirit ne on politiikassakin :).
maanantai 10. maaliskuuta 2008
Takki tyhjeni
Oulun keikka vei mehuja, vaikka oma osuuteni olikin varsin pieni. Illan yleisötilaisuus toi mukanaan sekä pettymyksiä että onnistumisia. Noin 100 hengen yleisö oli minulle pieni pettymys. Sen sijaan 14 uutta jäsentä oli tuosta määrästä loistava saavutus!
Kiitokset valtavasta työstä kuuluu toiminnanjohtajallemme Lauralle, sekä Oulun energisille naisillemme Ennille ja Riitalle!
Kokonaisuuteen ei todellakaan voi siis olla pettynyt, etenkin kun kaiken ohella pidettiin mielestäni hyvä hallituksen kokous, jossa oli myös aikaa keskusteluille. Seuraava hallitus+yleisötapahtuma onkin sitten 17.5. Joensuussa. Ajatuksia siitä kuinka tapahtumasta saadaan vielä hienompi ja spektaakkelimaisempi on jo paljon joten odotettavissa on hieno ilta!
Sitä ennen tällä viikolla tapaamme eduskuntaryhmämme Helsingissä. Aiomme olla liekeissä kun esittelemme kunnianhimoiset tavoitteemme ja tarjoamme uudenlaista yhteistyökuviota kansanedustajillemme.
Loppuun vielä muistoja 10 vuoden takaa. 10 vuotta sitten Nightwish oli julkaissut ensimmäisen albuminsa (joka löysi tiensä lähes välittömästi myös omaan hyllyyni) ja veti myös Jyväskylässä keikan yhdessä toisen tulokasbändin, Children of the Bodomin kanssa.
The Carpenter on yksi Nightwishin alkutaipaleen hienoista biiseistä.
Kiitokset valtavasta työstä kuuluu toiminnanjohtajallemme Lauralle, sekä Oulun energisille naisillemme Ennille ja Riitalle!
Kokonaisuuteen ei todellakaan voi siis olla pettynyt, etenkin kun kaiken ohella pidettiin mielestäni hyvä hallituksen kokous, jossa oli myös aikaa keskusteluille. Seuraava hallitus+yleisötapahtuma onkin sitten 17.5. Joensuussa. Ajatuksia siitä kuinka tapahtumasta saadaan vielä hienompi ja spektaakkelimaisempi on jo paljon joten odotettavissa on hieno ilta!
Sitä ennen tällä viikolla tapaamme eduskuntaryhmämme Helsingissä. Aiomme olla liekeissä kun esittelemme kunnianhimoiset tavoitteemme ja tarjoamme uudenlaista yhteistyökuviota kansanedustajillemme.
Loppuun vielä muistoja 10 vuoden takaa. 10 vuotta sitten Nightwish oli julkaissut ensimmäisen albuminsa (joka löysi tiensä lähes välittömästi myös omaan hyllyyni) ja veti myös Jyväskylässä keikan yhdessä toisen tulokasbändin, Children of the Bodomin kanssa.
The Carpenter on yksi Nightwishin alkutaipaleen hienoista biiseistä.
torstai 6. maaliskuuta 2008
Arvosana!
Vuoden ensimmäinen Arvosana ilmestyi eilen. Mielestäni se näytti hyvältä, vaikka paljon työtä on vielä tehtävänä ennen kuin ollaan tasolla jolla haluan sen olevan.
Uusi päätoimittaja Irene Naakka teki loistavan työn Arvosanan saamiseksi valmiiksi. Aikataulu ensimmäisen lehden tekemiselle oli todella tiukka ja apua ei juurikaan tullut miltään suunnalta. Kaiken lisäksi Irene tuli päätoimittajaksi koko puolueen ulkopuolelta!
Puolueen ja KD Nuorten rutiineihin tottumattoman henkilön valitseminen päätoimittajaksi oli riski, mutta tietoisesti otettu. Halusin henkilön, joka osaa ihmetellä meitä ja tapaamme tehdä asioita, näkee kaiken normaalin henkilön silmin ja uskaltaa kysyä miksi kaikki KD:ssa näyttää siltä kuin näyttää.
Niin KD kuin Nuoretkin pitää sisällään valtavan määrän erilaisia poliittisia näkemyksiä ja linjauksia. Meiltä on loikattu (niin korni esimerkki kuin tämä onkin :) niin kommunisteihin kuin kokoomukseenkin. Arvosanasta pitäisi tulla lehti, joka tuo tämän moninaisuuden esille avoimesti ja ylpeästi.
Monimuotoisuus on meille suuri voimavara, jos vain ymmärrämme itse arvostaa sitä. Puolueen ulkopuolelta tulevana Irene varmasti osaa tuoda moninaisuutemme rakentavasti esille.
Uusi päätoimittaja Irene Naakka teki loistavan työn Arvosanan saamiseksi valmiiksi. Aikataulu ensimmäisen lehden tekemiselle oli todella tiukka ja apua ei juurikaan tullut miltään suunnalta. Kaiken lisäksi Irene tuli päätoimittajaksi koko puolueen ulkopuolelta!
Puolueen ja KD Nuorten rutiineihin tottumattoman henkilön valitseminen päätoimittajaksi oli riski, mutta tietoisesti otettu. Halusin henkilön, joka osaa ihmetellä meitä ja tapaamme tehdä asioita, näkee kaiken normaalin henkilön silmin ja uskaltaa kysyä miksi kaikki KD:ssa näyttää siltä kuin näyttää.
Niin KD kuin Nuoretkin pitää sisällään valtavan määrän erilaisia poliittisia näkemyksiä ja linjauksia. Meiltä on loikattu (niin korni esimerkki kuin tämä onkin :) niin kommunisteihin kuin kokoomukseenkin. Arvosanasta pitäisi tulla lehti, joka tuo tämän moninaisuuden esille avoimesti ja ylpeästi.
Monimuotoisuus on meille suuri voimavara, jos vain ymmärrämme itse arvostaa sitä. Puolueen ulkopuolelta tulevana Irene varmasti osaa tuoda moninaisuutemme rakentavasti esille.
Uskonnolla jatketaan
Jo kolmas uskontoa käsittelevä blogiteksti lähes peräperään. Mikähän lie, kausi menossa?
Ainejärjestö puolueen sähköpostilistalla oli kuitenkin tullut kutsu suureen väittelyiltaan ensi viikon perjantaina. Yksi väittelyn aiheista on muusikko Joel Melasniemen ja kappalainen Eivor Pitkäsen välillä aiheesta onko uskontoja kunnioitettava?
Kysymys on absurdi. Moniarvoisessa yhteiskunnassa olisi johdonmukaista jatkaa kysymyksillä onko etnistä ryhmää kunnioitettava?, onko seksuaalista suuntausta kunnioitettava? sekä onko aatteellista tai poliittista vakaumusta kunnioitettava? Aion mennä kyseiseen tilaisuuteen kuuntelemaan, sekä mahdollisesti esittämään edellä olevat kysymykset.
Kiihkoateisti Dawkinsin pseudotieteellisessä teoksessa Jumalharha esitetty ajatus maltillisista kirkkokunnista kiihkoainesten suojelijana lienee kysymyksen taustalla. Voin myöntää etten tunne ajatuksen historiaa pidemmälle, mutta tiedän sen olevan tieteellisen tutkimuksen valossa väärä. Maltillisten kirkkokuntien tukeminen vähentää tutkimusten mukaan uskonnollisen aineksen radikalisoitumista, uskontojen sortaminen puolestaan lisää sitä.
Kuvitteleeko joku tosissaan, että moniarvoinen yhteiskunta voi toimia, jos kukaan ei kunnioita toisin ajattelevia?
Ainejärjestö puolueen sähköpostilistalla oli kuitenkin tullut kutsu suureen väittelyiltaan ensi viikon perjantaina. Yksi väittelyn aiheista on muusikko Joel Melasniemen ja kappalainen Eivor Pitkäsen välillä aiheesta onko uskontoja kunnioitettava?
Kysymys on absurdi. Moniarvoisessa yhteiskunnassa olisi johdonmukaista jatkaa kysymyksillä onko etnistä ryhmää kunnioitettava?, onko seksuaalista suuntausta kunnioitettava? sekä onko aatteellista tai poliittista vakaumusta kunnioitettava? Aion mennä kyseiseen tilaisuuteen kuuntelemaan, sekä mahdollisesti esittämään edellä olevat kysymykset.
Kiihkoateisti Dawkinsin pseudotieteellisessä teoksessa Jumalharha esitetty ajatus maltillisista kirkkokunnista kiihkoainesten suojelijana lienee kysymyksen taustalla. Voin myöntää etten tunne ajatuksen historiaa pidemmälle, mutta tiedän sen olevan tieteellisen tutkimuksen valossa väärä. Maltillisten kirkkokuntien tukeminen vähentää tutkimusten mukaan uskonnollisen aineksen radikalisoitumista, uskontojen sortaminen puolestaan lisää sitä.
Kuvitteleeko joku tosissaan, että moniarvoinen yhteiskunta voi toimia, jos kukaan ei kunnioita toisin ajattelevia?
Kohtaaminen Krishna-munkin kanssa
Olin tänään matkalla haastatteluun (Jyväskylän ylioppilaslehti joka myös Jylkkärinä tunnetaan haastatteli minua lyhyttä juttua varten) kun Kauppakadun yläpäässä törmäsin suomalaiseen Krishna-munkkiin. Munkki tarjosi minulle pitkään kirjoja tai luomukeksejä ostettavaksi.
Valitettavasti minulla ei ollut rahaa, olisin muuten ostanut jonkun jumalaisen gurun kirjoittamia ajatuksia sisältävän kirjan. Huomattuaan ettei saa kirjaa myydyksi, siihen asti kohtelias munkki käveli nopeasti pois sanaakaan sanomatta.
Tutkimusten mukaan uskonnollinen monimuotoisuus lisää ihmisten kiinnostusta hengellisyyttä kohtaan. Samaan tapaan kuin nykypäivän monopolisoitu politiikka ei kiinnosta kansalaisia, yhden valtionkirkon asema vie kiinnostuksen ihmiselle luonnollista hengellisyyttä kohtaan.
Vaihtoehdot lisäävät kokonaiskysyntää, minkä todistaa hyvin Yhdysvallat, joissa ei ole koskaan ollut valtionkirkkoa. Tuoreimman The Economistin artikkeli aiheesta.
Uskonnollisen monimuotoisuuden hyväksyminen on edellytys sille, että tulevaisuuden (entistäkin) sekulaarimmassa yhteiskunnassa uskonnonvapautta ylipäänsä kunnioitetaan.
Valitettavasti minulla ei ollut rahaa, olisin muuten ostanut jonkun jumalaisen gurun kirjoittamia ajatuksia sisältävän kirjan. Huomattuaan ettei saa kirjaa myydyksi, siihen asti kohtelias munkki käveli nopeasti pois sanaakaan sanomatta.
Tutkimusten mukaan uskonnollinen monimuotoisuus lisää ihmisten kiinnostusta hengellisyyttä kohtaan. Samaan tapaan kuin nykypäivän monopolisoitu politiikka ei kiinnosta kansalaisia, yhden valtionkirkon asema vie kiinnostuksen ihmiselle luonnollista hengellisyyttä kohtaan.
Vaihtoehdot lisäävät kokonaiskysyntää, minkä todistaa hyvin Yhdysvallat, joissa ei ole koskaan ollut valtionkirkkoa. Tuoreimman The Economistin artikkeli aiheesta.
Uskonnollisen monimuotoisuuden hyväksyminen on edellytys sille, että tulevaisuuden (entistäkin) sekulaarimmassa yhteiskunnassa uskonnonvapautta ylipäänsä kunnioitetaan.
tiistai 4. maaliskuuta 2008
Elämää korven metropolissa
Ossi Östin kolumni päivän Kauppalehdessä kertoo Jyväskylän olevan korven metropoli, joka "näyttää surkean pieneltä, matalalta ja metsäiseltä". Korkeat kerrostalot ovat nekin virheitä, koska sijaitsevat väärässä paikassa, järven rannassa. "Jyväskylän paikallisherkkuja ovat kebabit, pizzat ja osuuskaupan ketjukuppiloiden puolivalmisteet" Öst sivaltelee.
Metropolin syke on Östiltä kadoksissa, olisi kirjoittajan arvioiden mukaan vaatinut Muuramen, "tuon Keski-Suomen Kauniaisten," liittämistä mukaan metropoliin.
Suhtautumalla sopivasti huumorilla kritiikkiä on hauska lukea. Valitettavasti kaikki Kauppalehden lukijat eivät varmasti suhtaudu siihen huumorilla, vaan joku saattaa ottaa sen tosissaan.
Moneen samassa kokoluokassa kamppailevaan suomalaiseen kaupunkiin verrattuna Jyväskylä on todella sykkivä, urbaani ja kehittyvä. Oikea kysymys onkin, mitä Jyväskylässä pitäisi olla, jotta se kelpaisi myös Östille?
Helsingissä syödään tasan tarkkaan yhtä paljon kebabia, pizzaa ja hampurilaisia kuin Jyväskylässäkin. Vaikka high-endiä Jyväskylästä on vaikea löytää (sellainen ravintola, kuin vaikka Vaasassa on Bacchus ja Gustav Wasa, todella puuttuu Jyväskylän katukuvasta!) ei keskiverto helsinkiläinen siellä söisi kuitenkaan, jos tänne vahingossa sattuisi päätymään Östin artikkelin luettuaan.
Entä oopperat, museot, teatterit, kaikki ne mestat joiden edessä lukee "kansallis". Jyväskylä ei kykene kilpailemaan pääkaupungin kanssa kulttuuritarjonnassa. Kuinka pystyisikään, kun kyseiset rakennukset Helsinkiin on rakennettu maakunnista kupatulla rahalla, niitä pyöritetään maakunnista kupatulla rahalla, ja niissä käyvät maakuntien rahalla kustannetut valtion virkamiehet.
Metropolin syke on Östiltä kadoksissa, olisi kirjoittajan arvioiden mukaan vaatinut Muuramen, "tuon Keski-Suomen Kauniaisten," liittämistä mukaan metropoliin.
Suhtautumalla sopivasti huumorilla kritiikkiä on hauska lukea. Valitettavasti kaikki Kauppalehden lukijat eivät varmasti suhtaudu siihen huumorilla, vaan joku saattaa ottaa sen tosissaan.
Moneen samassa kokoluokassa kamppailevaan suomalaiseen kaupunkiin verrattuna Jyväskylä on todella sykkivä, urbaani ja kehittyvä. Oikea kysymys onkin, mitä Jyväskylässä pitäisi olla, jotta se kelpaisi myös Östille?
Helsingissä syödään tasan tarkkaan yhtä paljon kebabia, pizzaa ja hampurilaisia kuin Jyväskylässäkin. Vaikka high-endiä Jyväskylästä on vaikea löytää (sellainen ravintola, kuin vaikka Vaasassa on Bacchus ja Gustav Wasa, todella puuttuu Jyväskylän katukuvasta!) ei keskiverto helsinkiläinen siellä söisi kuitenkaan, jos tänne vahingossa sattuisi päätymään Östin artikkelin luettuaan.
Entä oopperat, museot, teatterit, kaikki ne mestat joiden edessä lukee "kansallis". Jyväskylä ei kykene kilpailemaan pääkaupungin kanssa kulttuuritarjonnassa. Kuinka pystyisikään, kun kyseiset rakennukset Helsinkiin on rakennettu maakunnista kupatulla rahalla, niitä pyöritetään maakunnista kupatulla rahalla, ja niissä käyvät maakuntien rahalla kustannetut valtion virkamiehet.
maanantai 3. maaliskuuta 2008
Pitääkö uskontoa opettaa kouluissa?
Tämän päivän Helsingin Sanomat nosti (jälleen kerran) esille sen, kuinka koulujen aamunavauksissa saattaa olla uskonnollista sisältöä, mikä ei tietenkään miellytä ateistiperheiden lapsia. Vaikka ateistilasten oikeuksia tulee kunnioittaa siinä missä muidenkin, en ymmärrä kuinka tämä (jälleen kerran) kääntyi keskusteluksi uskonnonopetuksesta kouluissa.
Uskonto on eritäin tarpeellinen oppiaine koulussa.
- Ensinnäkin opetus ei ole ollut tunnustuksellista vuosiin, vaikka näkökulma edelleen on "oman" uskonnon. Se ei eroa mitenkään siitä että meillä Suomen historia on kohtuuttoman paljon esillä koulussa verrattuna vaikkapa Indonesian historiaan. Indonesiassa on muuten noin 235 miljoonaa ihmistä. Karkeasti 47 kertaa Suomen väkiluku.
- Koulun pitäisi olla yleissivistävä. Kuinka tämän päivän globaalia maailmaa voi ymmärtää ymmärtämättä uskontoa?
- Lukion oppimäärään kuuluu pakollisena esimerkiksi biologian kurssi jonka sisältöön kuuluu kasvien ja eläinten soluhengitys. Sen sijaan maailmanuskontoja käsittelevä kurssi on vapaaehtoinen. Ehkä se olen vain minä, mutta ymmärrys vieraita uskontoja kohtaa on avartanut myös vieraiden kulttuurien ja maailman poliittisen tilanteen ymmärrystä. Soluhengitystä en ole toistaiseksi tarvinnut.
Ennen kaikkea, uskonnonvapaus tarkoittaa myös positiivista uskonnon vapautta. Miksi uskonnottoman vähemmistön pitäisi saada estää enemmistön uskonnon mukaisten aamunavausten pitäminen?
Moniarvoisessa yhteiskunnassa lähtökohtana voi olla ainoastaan kaikkien ryhmien laajin mahdollinen oikeus elää oman arvopohjansa mukaista elämää.
Uskonto on eritäin tarpeellinen oppiaine koulussa.
- Ensinnäkin opetus ei ole ollut tunnustuksellista vuosiin, vaikka näkökulma edelleen on "oman" uskonnon. Se ei eroa mitenkään siitä että meillä Suomen historia on kohtuuttoman paljon esillä koulussa verrattuna vaikkapa Indonesian historiaan. Indonesiassa on muuten noin 235 miljoonaa ihmistä. Karkeasti 47 kertaa Suomen väkiluku.
- Koulun pitäisi olla yleissivistävä. Kuinka tämän päivän globaalia maailmaa voi ymmärtää ymmärtämättä uskontoa?
- Lukion oppimäärään kuuluu pakollisena esimerkiksi biologian kurssi jonka sisältöön kuuluu kasvien ja eläinten soluhengitys. Sen sijaan maailmanuskontoja käsittelevä kurssi on vapaaehtoinen. Ehkä se olen vain minä, mutta ymmärrys vieraita uskontoja kohtaa on avartanut myös vieraiden kulttuurien ja maailman poliittisen tilanteen ymmärrystä. Soluhengitystä en ole toistaiseksi tarvinnut.
Ennen kaikkea, uskonnonvapaus tarkoittaa myös positiivista uskonnon vapautta. Miksi uskonnottoman vähemmistön pitäisi saada estää enemmistön uskonnon mukaisten aamunavausten pitäminen?
Moniarvoisessa yhteiskunnassa lähtökohtana voi olla ainoastaan kaikkien ryhmien laajin mahdollinen oikeus elää oman arvopohjansa mukaista elämää.
Uusi työnantajani
on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta.
http://www.jyy.fi/fi/etusivu/?id=9&selArticle=69
http://www.jyy.fi/fi/etusivu/?id=9&selArticle=69
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
