Poliittiset nuoriso- ja opiskelijajärjestöt ovat huolissaan Suomen kehityksestä tietoyhteiskuntana. Tietoyhteiskuntaa koskevan uuden lainsäädännön lähtökohtana eivät näytä olevan ihmisten tarpeet, vaan lakeja säädetään yksipuolisesti yritysten ja teollisuuden mittatilaustyönä. Suurelta osalta poliitikoista tuntuu puuttuvan tekninen asiantuntemus ja mielenkiinto perehtyä uuden lainsäädännön vaikutuksiin ihmisten päivittäisessä elämässä ja lobbarit käyttävät tätä siekailematta hyväkseen.
Lex Nokiana tunnettu, ensi viikolla eduskunnan täysistunnon käsittelyyn tuleva lakiuudistusesitys siirtäisi työnantajille sekä muille yhteisötilaajille kuten oppilaitoksille, kirjastoille ja jopa taloyhtiöille oikeuksia, jotka aikaisemmin ovat olleet vain poliisilla. Työnantaja saisi aloittaa valvonnan pelkällä ilmoituksella, kun poliisi tarvitsisi siihen edelleen tapauskohtaisen luvan. Oikeusoppineet ovat asiantuntijalausunnoissaan yksimielisesti tuominneet lakiesityksen perustuslain vastaiseksi.
"Tietoyhteiskuntalakien kantavana periaatteena on ollut sähköisten ja perinteisten viestintävälineiden yhtenäinen kohtelu. Onko nämä periaatteet kaikessa hiljaisuudessa haudattu vai eivätkö kansanedustajat todella tiedosta myöntävänsä työnantajille oikeuksia, jotka ovat verrattavissa kirjepostin ja puheluiden valvontaan?" kysyvät järjestöjen puheenjohtajat.
Sähköisen viestintäteknologian käyttö niin työnteon apuvälineenä kuin yksityisasioiden hoitamisessa on yhä useammalle ihmiselle tietoyhteiskunnassa arkipäivää. Poliittiset nuoriso- ja opiskelijajärjestöt ilmaisevatkin syvän huolensa siitä, millä innolla tietoyhteiskuntaamme ollaan kehittämässä valvontayhteiskunnaksi, jossa kansalaisoikeuksien käsite hämärtyy kontrollin lisääntyessä.
Lisätietoja:
Antti Kurvinen, p. 050 389 7260
puheenjohtaja, Keskustan Opiskelijaliitto
Jenny Nyman, p. 040 538 4652
puheenjohtaja, Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunta
Mikael Viitala, p. 040 756 1248
puheenjohtaja, Suomen Kristillisdemokraattiset (KD) Nuoret
Vesa-Matti Saarakkala, p. 050 919 6079
puheenjohtaja, Perussuomalaiset nuoret
Heta Välimäki, p. 050 344 9743
puheenjohtaja, Sosialidemokraattiset nuoret
Katri Nokela, p. 050 354 0360
puheenjohtaja, Sosialidemokraattiset opiskelijat
Oscar Ohlis, p. 050-345 8973
förbundsordförande, Svensk Ungdom
Jussi Saramo, p. 041 503 4000
puheenjohtaja, Vasemmistonuoret
Eliisa Alatalo, p. 044 511 2134
puheenjohtaja, Vasemmisto-opiskelijat
Erkki Perälä, p. 050 572 1930
puheenjohtaja, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
Muutto edessä
Aloitan uudessa työssäni Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan (VYY) pääsihteerinä maaliskuun alussa. Se tarkoittaa jälleen kerran muuttoa, tällä kertaa takaisin Vaasaan. Ei Vaasassa mitään vikaa ole, mutta tämä on kolmas muutto puolentoista vuoden sisään, joten alkaa jo riittää.
Muuten kyllä odotan jo innolla uutta tehtävää: roimasti lisähaasteita ja innostava ympäristö saavat kädet jo hikoamaan. Ei siinä, kyllä JYY on ollut hyvä paikka tehdä työtä ja työyhteisö mukava ja kannustava.
Työpaikan hakeminen VYY:sta sai minut pohtimaan ihmisten syitä lähteä politiikkaan. Koin ensimmäistä kertaa, että nuorisopolitiikalle uhrattu aika koettiin ennemmin eduksi, kuin haitaksi työhaastattelussa. Ajatus herätti ristiriitaisia tunteita, sillä tajusin oikeasti, että mitä pidempään olen ollut politiikassa mukana, sitä enemmän sitä on alkanut ajatella siitä saatavana taloudellis-sosiaalisen hyödyn kautta.
Tajusin myös, että aika moni muukin politiikkaan osallistuva nuori alkaa lyhyen mukanaolon jälkeen painottaa puheessaan enemmän osallistumisesta saatavaa hyötyä (jota KD:ssa tosin ei oikeastaan ole :) ja entistä vähemmän siihen liittyvää idealismia.
Ehkä se on vain osa aikuistumista kilpailuyhteiskunnassa?
Muuten kyllä odotan jo innolla uutta tehtävää: roimasti lisähaasteita ja innostava ympäristö saavat kädet jo hikoamaan. Ei siinä, kyllä JYY on ollut hyvä paikka tehdä työtä ja työyhteisö mukava ja kannustava.
Työpaikan hakeminen VYY:sta sai minut pohtimaan ihmisten syitä lähteä politiikkaan. Koin ensimmäistä kertaa, että nuorisopolitiikalle uhrattu aika koettiin ennemmin eduksi, kuin haitaksi työhaastattelussa. Ajatus herätti ristiriitaisia tunteita, sillä tajusin oikeasti, että mitä pidempään olen ollut politiikassa mukana, sitä enemmän sitä on alkanut ajatella siitä saatavana taloudellis-sosiaalisen hyödyn kautta.
Tajusin myös, että aika moni muukin politiikkaan osallistuva nuori alkaa lyhyen mukanaolon jälkeen painottaa puheessaan enemmän osallistumisesta saatavaa hyötyä (jota KD:ssa tosin ei oikeastaan ole :) ja entistä vähemmän siihen liittyvää idealismia.
Ehkä se on vain osa aikuistumista kilpailuyhteiskunnassa?
tiistai 17. helmikuuta 2009
Vaaliliitto Persujen kanssa
KD teki siis vaaliliiton näissä vaaleissa Perussuomalaisten kanssa. Vaaliliitot ovat pienille puolueille useimmiten ainoa keino saada kannatustaan vastaava osuus vallasta.
Suomen poliittinen järjestelmä on rakennettu siten, että se suosii suuria, jo pitkään vallassa olleita puolueita. Koneiston tarkoituksena on säilyttää valta niillä, joilla se on, sen sijaan, että uusillakin olisi mahdollisuus haastaa vanha valta.
Siksi vaaliliitot ovat välttämättömyys KD:n kaltaiselle pienelle puolueelle.
Vaaliliitto on aina lähtökohtaisesti tekninen. Puolueita on enemmän, kuin yksi, koska niillä on eri näkemyksiä politiikan tavoitteista. Perussuomalaiset ja KD ajattelevat mm. maahanmuuttokysymyksistä eri tavalla, eikä tarkoituksena ole tuoda linjoja lähemmäksi.
Kuten eräässä lehdessä todettiin, nyt on mahdollisuus ostaa sikä säkissä, sillä kumman tahansa puolueen ehdokas saattaa saada lopulta äänesi. Tavallaan tämä on totta, mutta kun vaihtoehtona on, ettet voi ostaa sikaa ollenkaan, on säkissäkin röhkivä parempi kuin ei mitään.
Suomen poliittinen järjestelmä on rakennettu siten, että se suosii suuria, jo pitkään vallassa olleita puolueita. Koneiston tarkoituksena on säilyttää valta niillä, joilla se on, sen sijaan, että uusillakin olisi mahdollisuus haastaa vanha valta.
Siksi vaaliliitot ovat välttämättömyys KD:n kaltaiselle pienelle puolueelle.
Vaaliliitto on aina lähtökohtaisesti tekninen. Puolueita on enemmän, kuin yksi, koska niillä on eri näkemyksiä politiikan tavoitteista. Perussuomalaiset ja KD ajattelevat mm. maahanmuuttokysymyksistä eri tavalla, eikä tarkoituksena ole tuoda linjoja lähemmäksi.
Kuten eräässä lehdessä todettiin, nyt on mahdollisuus ostaa sikä säkissä, sillä kumman tahansa puolueen ehdokas saattaa saada lopulta äänesi. Tavallaan tämä on totta, mutta kun vaihtoehtona on, ettet voi ostaa sikaa ollenkaan, on säkissäkin röhkivä parempi kuin ei mitään.
Markku Holmista KD Nuorten eurovaaliehdokas
Kristillisdemokraattien puoluehallitus asetti kokouksessaan 31.1. Markku Holmin virallisesti puolueen eurovaaliehdokkaaksi. Odotin, että päätös olisi syntynyt tiukemman keskustelun jälkeen - olihan ehdotuksia pyydetty, ja myös tullut, kaikilta puolueen piiri- ja erityisjärjestöiltä.
Markun kanssa ehdokkuudesta kilpaili monta hyvää ehdokaskandidaattia, ja uskoin alunperin Markun ehdokkuuden asettuvan kyseenalaiseksi, vaikka häntä oli esittänyt asetettavaksi sekä puolueen Keski-Suomen piiri, että KD Nuoret.
Markku on monella tapaa kokematon poliitikkona. Jotkut näkevät tämän heikkoutena, mutta itse uskon sen olevan jopa vahvuus. Poliitikolle keskeiset vaikuttamiskeinot oppii Euroopan parlamentissa nopeasti, näin uskon. Samaa olen kuullut myös EP:ssa työskenteleviltä. Politiikan lonkeroihin sotkeutumattomana Markulla on sen sijaan yksi etu, joka puuttuu meiltä kaikilta puoluekuvioissa pitkään pyörineiltä: kyky ihmetellä ja kyseenalaistaa nykymenoa, niin politiikan, kuin puolueiden toimintatapojen osalta.
Sen perusteella, mitä miestä tunne, ei Markku taatusti tule sanomaan "ei sitä oikein muutenkaan voi tehdä", vaan sen sijaan "katsotaan, miten sen voisi tehdä toisin". Markku ei sano, että "on jokaisen oma asia pitää huolta omasta kunnostaan". Markku sanoo "yhteislenkki tänään kello 19.00, lähtö harjun ja norssin välistä". Esimerkin näyttäminen on sooooo yesterday, Markku kannustaa kaikkia mukaan niin kauan, että nämä lähtevät.
Olen odottanut jännittyneenä Markun kampanjan alkamista. Ensimmäistä kertaa saamme tehdä yhden ehdokkaan eteen kaikkemme, koko Suomen kattavassa vaalipiirissä!
Tästä on hyvä jaktaa!
Markun kanssa ehdokkuudesta kilpaili monta hyvää ehdokaskandidaattia, ja uskoin alunperin Markun ehdokkuuden asettuvan kyseenalaiseksi, vaikka häntä oli esittänyt asetettavaksi sekä puolueen Keski-Suomen piiri, että KD Nuoret.
Markku on monella tapaa kokematon poliitikkona. Jotkut näkevät tämän heikkoutena, mutta itse uskon sen olevan jopa vahvuus. Poliitikolle keskeiset vaikuttamiskeinot oppii Euroopan parlamentissa nopeasti, näin uskon. Samaa olen kuullut myös EP:ssa työskenteleviltä. Politiikan lonkeroihin sotkeutumattomana Markulla on sen sijaan yksi etu, joka puuttuu meiltä kaikilta puoluekuvioissa pitkään pyörineiltä: kyky ihmetellä ja kyseenalaistaa nykymenoa, niin politiikan, kuin puolueiden toimintatapojen osalta.
Sen perusteella, mitä miestä tunne, ei Markku taatusti tule sanomaan "ei sitä oikein muutenkaan voi tehdä", vaan sen sijaan "katsotaan, miten sen voisi tehdä toisin". Markku ei sano, että "on jokaisen oma asia pitää huolta omasta kunnostaan". Markku sanoo "yhteislenkki tänään kello 19.00, lähtö harjun ja norssin välistä". Esimerkin näyttäminen on sooooo yesterday, Markku kannustaa kaikkia mukaan niin kauan, että nämä lähtevät.
Olen odottanut jännittyneenä Markun kampanjan alkamista. Ensimmäistä kertaa saamme tehdä yhden ehdokkaan eteen kaikkemme, koko Suomen kattavassa vaalipiirissä!
Tästä on hyvä jaktaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
