torstai 27. marraskuuta 2008

Vuoden 4. Arvosana

Vuoden viimeinen Arvosana ilmestyi tänään. Verkkoversion voit lukea täältä: (pdf)

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Puhtaus on puolisyntiä

Mielenkiintoinen artikkeli the Economistissa kertoo vastikään julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan ulkoinen puhtauden tunne saa ihmisen hyväksymään moraalisesti arveluttavan toimen, jota tämä ei likaisena hyväksyisi.

Jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä ilmiön syistä. Itse totean vain, että ulkoinen puhtaus ei takaa tekojen oikeellisuutta. Samaa teemaa kertoo Jeesuksen paljon rakastamani vertaus laupiaasta samarialaisesta. Ihmisen tekojen hyvyys ja oikeellisuus eivät ole riippuvaisia siitä, kuka ne tekee ja millainen ihminen hän mielestämme muutoin on. Kaikkien meidän tulisi pyrkiä kohti hyviä tekoja ja kaikille tulee antaa tunnustus silloin, kun hän on hyviä tekoja tehnyt, vaikka kyse muuten olisi verivihollisesta.

Artikkelikin muuten viittaa Raamattuun. Ilmiö selittää nimittäin, miksi Pontius Pilatus pesi kätensä Jeesuksen kohtalosta.

Päivi Räsänen ja sunnuntairuuat

Päivi Räsänen esitti kauppojen sunnuntaiaukioloista tulleen päätöksen jälkeen, että sunnuntaina ruuan tulisi maksaa enemmän kuin arkena. Ajatus sai aika tyrmäävän vastaanoton, mikä kertoo enemmän Suomessa käytävän keskustelun tasosta kuin Räsäsen kommentista. (Räsäsen kommentti poiki paitsi viimeisten kuukausien törkeimmät lehtikuvat, myös "Päivi Räsänen. Vittu olet idiootti!!!" -facebook ryhmän. :D)

Kun tarkemmin tarkastelee Räsäsen ehdotusta, se näyttää yllättävän järkevältä. Sunnuntai on jo tähän asti ollut kaikista laiskin kauppapäivä, minkä lisäksi työntekijöille maksettavat sunnuntailisät tarkoittavat, että kaupan kannattavuus on väistämättä sunnuntaina heikompi, kuin muina päivinä. Tätä kompensoi tosin pienenevä ruuan hävikki, mikä tuskin kattaa sunnuntain suurempia kustannuksia. On väistämätöntä, että sunnuntaikauppa laskee kaupan katteita.

Tämä johtaa yhtä väistämättä paineeseen nostaa ruuan hintaa. Ruuan hintainflaatio taas rankaisee kaikken eniten pienituloisia, kuten opiskelijoita ja eläkeläisiä. On täysin perusteltua vaatia, että sunnuntaikaupan erilaisen hintarakenteen tulee näkyä hinnoissa.

Uusien ajatusten esittäminen on kuitenkin Suomessa yhtä kuin poliittinen itsemurha. Suomessa tulee ajatella samalla tavalla muiden kanssa tai joutuu sosiaalisen sekluusion kohteeksi.

ps. Ratkaisu sunnuntaikaupan vääristyneeseen kustannusrakenteeseen tulee ajan myötä työn sunnuntailisien poistumisen kautta. Kun yhteiskunta siirtyy 24/7 elämään, ei yö- viikonloppu- tai pyhälisille ole enää mitään perustetta. Kenen hyvinvointi tämän kaiken seurauksena sitten kasvoi? Ehkä suurten yritysten omistajien.

lauantai 15. marraskuuta 2008

Sosiaalinen markkinatalous

Demari Kalliomäki syytti Hesarissa Kokoomusta demareille ominaisten teemojen omimisesta: vapaan kapitalismin kritisoimisesta ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimisesta.

Kalliomäki on totaalisen väärässä. Markkinatalous, jonka epäkohtia yhteiskunta pyrkii rajoittamaan (lähtökohtaisesta vapauden ihanteesta tinkimättä), ja sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden korjaaminen yhteiskunnan, yritysten ja kansalaisjärjestöjen yhteistyöllä ei ole sosialidemokratiaa.

Se on kristillisdemokratiaa, ja on ollut sitä jo yli sata vuotta.

Se että sekä oikeistolaiset, että vasemmistolaiset puolueet ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana lähentäneet politiikkaansa kohti kristillisdemokraattista ajattelua ei kerro politiikan epäselvistymisestä.

Se kertoo siitä, että kristillisdemokratia olisi ollut alunperinkin oikea tie.

perjantai 14. marraskuuta 2008

Kohti tavoitteita - revisited

KD Nuoret asetti yhdeksi tämän vuoden tavoitteistaan jäsenmäärän nostamisen n. 200 jäsenellä 1200 jäseneen. Haaste on kova, sillä käytännössä se tarkoittaa noin 300 uuden jäsenen löytämistä vuoden aikana (edellisen vuoden aikana 31 vuotta täyttäneet poistuvat jäsenrekisteristä 1.1. tuoden n. 100 jäsenen pudotuksen).


Kirjoitin näin helmikuun 21. päivänä. Kun viimeksi kuulin tarkan tiedon, meillä oli 1403 jäsentä. Kova haaste on siis ylitetty, ja bruttomääräisesti uusien jäsenien määrässä liikutaan jo 500 tienoilla.

En halua tällä elvistellä, ja jokainen jäsen (uusi tai vanha) on minusta meille aivan yhtä tärkeä. Mutta se kertoo mielestäni kolme asiaa:

1. Paljon on tehty, ja ilmeisesti oikeita asioita.
2. Nuoria kiinnostaa yhteiskunnallinen vaikuttaminen, kunhan puitteet on kunnossa.
3. Kristillisdemokraattisella ideologialla on hurja kysyntä nuorissa ikäluokissa. Kunhan vastaamme tähän kysyntään.

Vasemmistolle kahvit väärään kurkkuun

Mahtoi moni demari, vassari ja vihreä vetää aamukahvit väärään kurkkuun kahtenä päivänä ihan lähekkäin, kun kaksi meillä suurta kansansuosiota nauttinutta henkilöä ilmoitti kannattavansa Suomen Natojäsenyyttä.

Ensin asiasta kertoi Yhdysvaltain tuleva presidentti Barack Obama, joskin Suomen media vaikeni asiasta lähes täysin vaalien ajaksi, jotta tulevan presidentin kansansuosio ei kärsisi täällä Pohjolassa.

Sitten asian kertoi tasavallan presidentti Martti Ahtisaari, välittömästi saatuaan Nobelin rauhanpalkinnon. Olisi ollut hauska nähdän näiden ihmisten ilmeet, kun sotaliitoksi Natoa haukkuvat vasemmistolaiset lukivat otsikot.

Itse olen kannattanut Suomen Natojäsenyyttä noin viiden vuoden ajan, siihen asti vastustettuani sitä hyvinkin voimakkaasti. Ratkaisevaa oli lähempi tutustuminen siihen, mitä Nato oikeasti tekee, mikä se pyrkii olemaan ja millaisia vastauksia sillä on tarjota tulevaisuuden turvallisuushaasteisiin ja -uhkiin.

Obaman ja Ahtisaaren ulostulo osoittavat varmasti ainakin yhden asian: älykäs ja asioista hyvin perillä oleva rauhantahtoinen ihminen voi kannattaa Suomen jäsenyyttä Natossa.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Joseph Biden

Yhydsvaltojen presidentinvaaleissa varapresidentillä on usein varsin näkyvä rooli. Etenkin Sarah Palin herätti Suomessakin asti paljon tunteita, pääasiassa negatiivisia. Kommentoimatta sen enempää Paliniin kohdistettua lokaamista, esitän ihmettelyni siitä, miten vähän Obaman varapresidentistä Joe Bidenista puhuttiin.

Palinin ruotimiselle esitettiin perusteena nimen omaan sitä, että McCain vanhana patuna saattaa kupsahtaa kesken kauden, jolloin Palinista tulisi presidentti. Välittömästi vaalin jälkeen uutisissa asti esitettiin asiantuntija-arvioita, joiden mukaan Obama yritetään salamurhata vähintään pari kertaa tulevan neljävuotiskauden aikana.

Onkin hassua, että siinä tapauksessa presidentiksi astuva Joe Biden on jäänyt täysin huomiotta Suomen mediassa. Kuka on tämä mies, mitä hän ajattelee? Ketään ei tunnu vaivaavan ajatus siitä, että Yhdysvaltoja johtaa jopa todennäköiseksi arvioidun murhan jälkeen ihminen, josta kukaan ei tiedä mitään.

Demokratian ja maailman tulevaisuuden kannalta olisi ollut parempi, jos media olisi kiinnittänyt huomionsa Palinin sijasta Bideniin.

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Politiikan totuuskomissio Suomeen!

Vuosikokouksessaan Suomen Kristillisdemokraattiset Nuoret vaativat politiikan totuuskomission perustamista Suomeen. En tiedä, julkaisiko mikään tiedotusväline julkilausumaamme, joten esittelen ajatustamme tarkemmin tässä.

Totuuskomissiot ovat suhteellisen uusi konsepti yhteiskunnallisten epäkohtien selvittämiseksi ja pöydän puhdistamiseksi kiistoista. Tavoitteena on selvittää, mitä on tapahtunut ja miksi, ei etsiä syyllisiä tuomittaviksi. Yleisenä periaatteena on ollut, että tekonsa komissiolle tunnustanut saa tekonsa anteeksi.

Tunnetuin totuuskomissioista lienee Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon ihmisoikeusrikoksia selvitellyt, jonka ajavia voimia olivat ihmisoikeusaktivisti ja presidentti Nelson Mandela, sekä arkkipiispa Desmond Tutu. Ilman tätä komissiota Etelä-Afrikassa valkoisen vähemmistön ja mustan enemmistön yhteiselo olisi käytännössä ollut mahdotonta. Esimerkki kansallisen sovituksen puutteesta on naapurimaa Zimbabwe, joka on täydellisen romahduksen partaalla presidentti Mugaben häädettyä valkoisen maanomistajaluokan maasta.

Tavoitteena luottamuksen palautuminen ja korruption väheneminen

Suomessa totuuskomission tehtävänä oli selvittää politiikkaan ja erityisesti sen rahoitukseen liittyvät epäselvyydet, jotka ovat syöneet kansalaisten luottamuksen demokraattiseen järjestelmään. Niin rahan lähteet puolueiden rahoituksessa, kuin sen käyttökohteet pitäisi tutkia, tuoda julki ja tehdä tarvittavat muutokset lainsäädäntöön.

Tästä prosessista - niin kivulias kuin se puolueiden kannalta olisikin - olisi kaksi tärkeää hyötyä: ensinnäkin ihmisten alamaissa oleva luottamus politiikkaa ja poliitikkoihin palautuisi. Tämä on välttämätöntä, mikäli haluamme demokraattisen järjestelmän toimivan jatkossakin. Toiseksi, poliittiseen rahoitukseen liittyvät epäkohdat ja läpinäkymättömyys ovat korruptiota.

Kyllä vain, suomalaisten puolueiden rahoitukseen liittyy paljon korruptiota, jossa veronmaksajien rahoja käytetään ties mihin, ja päätöksiä perustetaan kyseenalaisiin kytköksiin. Tämä ei ole uutinen, eikä salaisuus kenellekään puoluepolitiikassa mukana olevalle. Haluan tässä yhteydessä korostaa, että tietääkseni omassa puolueessani ei tällaisia epäselvyyksiä ole löydettävissä. Muuten en tätä uskaltaisi edes esittää, enkä varmasti olisi mukanan politiikassa.

Korruptiosta eroon pääseminen tervehdyttäisi yhteiskuntaamme niin taloudellisesti kuin moraalisestikin.

Suomen politiikan totuuskomissioon pitäisi kutsua kansalaisten laajalti arvostamia ja poliittisesti puolueettomia henkilöitä. Sopivasta kokoonpanosta tulisi päättää julkisesti kansalaiskeskustelun pohjalta. Selvää on, että yhtään poliitikkoa ei totuuskomissioon voi kuulua.

Vuosi 2009 odottaa

Minut valittiin siis jatkokaudelle Suomen Kristillisdemokraattisten (KD) Nuorten puheenjohtajaksi. Valinnassani ei ollut mitään epäselvää, sillä vastaehdokasta ei ollut. Vastaehdokkaan puuttuminen voi noin karkeasti johtua kahdesta syystä: joko olen ollut ylivoimaisen hyvä, että kukaan ei uskalla haastaa minua.

Tai sitten hommani on niin huono, että kukaan tervejärkinen ei siihen lähde. Epäilen vahvasti jälkimmäistä, sillä KD Nuorten pj:nä toimiminen todella on aikaa vievää, eikä siitä makseta penniäkään. Kunnioitukseni kaikkia yhteiskunnallista tai yleishyödyllistä työtä palkatta tekeviä kohtaan on noussut valtavasti mukana olemisen myötä.

Yhteiskuntamme hyvinvointi (se mitä poliitikot eivät vielä ole onnistuneet hassaamaan) ja edistys nousevat yllättävän paljon juuri siitä ilmaisesta (tai ainakin lähes) työstä, jota järjestöissä, seurakunnissa, poliittisissa liikkeissä ja muualla kansalaisyhteiskunnassa tehdään.

Joka tapauksessa homma siis jatkuu ensikin vuonna ja onneksi hallitus näyttää todella lupaavalta. Ensinnäkin koimme melkoisen nuorennusleikkauksen: molemmat varapuheenjohtajat ovat 21-vuotiaita, eli karkeasti 6 vuotta nuorempia kuin tänä vuonna. Hallituksen uusien varsinaisten jäsenten joukossa parinkympin tienoilla ovat Miika Ylivieskasta, Ossi Kotkasta ja Eeva Joensuusta.

Riskinä on, että nuorennusleikkaus oli liiankin kova, mutta onneksi sekä Suvi, että Janne-Ville jatkavat hallituksen toiminnassa, joten ensi vuoden porukka vaikuttaa sekä innostuneelta, että asiantuntevalta.

tiistai 4. marraskuuta 2008

Yhdysvalloissa vaihtuu presidentti

Tuntuu uskomattomalta, että oikeastaan ensi yönä vaihtuu kahdeksan vuotta kestänyt G.W. Bushin valtakausi Yhdysvalloissa. Uuden presidentin tultua valituksi vanhalla on nimittäin yleensä vaikeuksia tehdä mitään merkittävää ennen uuden valtaanastumista.

Bushin valtakausi on ollut vähintäänkin ristiriitainen ja muutosta tarvitaan. Obaman jokseenkin varmalta näyttävä valinta tuo muutoksia moniin asioihin, mutta millaisia ja ovatko ne positiivisia vai negatiivisia? Vain aika näyttää, uskokaa pois. Etenkin, kun demokraatit näyttäisivät saavan superenemmistön senaatissa, voi lopputulos olla arvaamaton ja kaikkea muuta kuin Euroopan ja muun maailman kannalta positiivinen.

Vain yksi muutos on varma. Obaman valinnan myötä Suomen lehdistö alkaa jälleen kohdella Yhdysvaltoja sen ansaitsemalla tavalla.

Analyysi vaalituloksista

Kunnallisvaalit olivat menestys KD:lle. Suhteellisella kannatuksella mitattuna tulos oli KD:n historian toiseksi paras, jääden vain 0,1% vuoden 2000 tuloksesta. Absoluuttisesti äänimäärällä mitattuna tulos oli kaikkien aikojen paras! Kun ottaa huomioon 8 vuoden aikana tapahtuneet loikkaukset ja sen että jo ennen vaaleja tiedettiin kolmen puolueen (ps. kok. ja vihr.) voittavan vaalit, voi positiivisesta tuloksesta olla perustellusti onnellinen.

Tästä tilanteesta on huomattavasti parempi jatkaa työtä kuin vaaleja edeltäneestä!

Tämä on kuitenkin vain puoli totuutta. Toinen puoli on, että joillakin alueille otimme myös takapakkia. Erityisesti Satakuntaa voi pitää huolestuttavana, mutta myös Pohjois-Karjalan pienet miinukset eivät näytä hyvältä. Myös suurten kaupunkien tuloksia voi pitää hienoisena pettymyksenä: suurimmassa osassa suuria kaupunkeja valtuustoryhmämme on vain muutaman valtuutetun kokoinen. Lahdessa ja Vantaalla vieläpä menetimme yhden paikan, vaikka Turussa saimmekin toisen valtuutettumme.

Identiteetiltään urbaanit citykonservatiivit muodostavat merkittävän osan KD Nuorten jäsenistöstä. Tämän porukan, kuten myös muiden kaupunkilaiseksi itsensä mieltävien houkutteleminen toimintaan ei onnistu, mikäli KD ei profiloidu nykyistä voimakkaammin myös kaupunkilaisten puolueeksi. Jos se onnistuu kerran perussuomalaisilta, täytyy sen onnistua meiltäkin.

Kokonaisuutena kuitenkin positiiviset vaalit, KD on näiden vaalien jälkeen vahvempi kuin vaaleja ennen.