Joulu

Viime viikon aikana useassa lehdessä on jälleen pohdittu länsimaisen joulun olemusta. "Onko joulua ilman Jeesusta?" kysyi Helsingin Sanomat. Hieman yllättäen jopa HS:n raadin jäsenistä yli 60% sanoi, että joulu ei tule ilman Jeesusta.

Tämä on tietysti suututtanut joukon vapaa-ajattelijoita, joiden mielestä kristityillä ei ole oikeutta omia joulua itselleen. Näitä kannanottoja nähtiin, paitsi Hesarin verkkokeskusteluissa ja yleisönosastolla, myös muualla. Esimerkiksi maallistamisagendaa jostain syystä aktiivisesti ajava Marko Ahonen, joka yleensä toimii Keskisuomalaisen tv- ja elokuva-arvostelijana, totesi koulun joulujuhlan kristillisen sisällön pilaavan lasten joulun.

Pilasiko se sittenkin vain Markon joulun?

Joulua, kuten monia muitakin juhlia, vietetään Suomessa hyvin erilaisella tavalla verrattuna kaikialta läpitunkevan amerikkalaisen kulttuurin tapaan. Amerikkalainen joulu on todella sitä hössötystä ja väkisin väännettyä iloa, joka ei oikein sovi Suomen pimeään (ja nykyisin myös märkään) jouluun. Jouluilo kyllä, lahjojen palvonta ja riehakkuus, ei kiitos.

Kristillisyys joulussa ei tarkoita, etteikö ilman sitä voisi hiljentyä (vaikka näin väitettiin HS:n yleisönosastolla ;). Kristityt eivät yritä monopolisoida hiljaisuutta, hartautta ja yhdessäoloa. Kysymys on siitä, kumpaan suuntaan Jeesus joulua vie: kohti hiljentymistä ja rauhoittumista, vai kohti riehakkuutta ja lahjojen ostamista?

Mielestäni kysymys on helppo. Mikä muu voima ajaa joulua kohti sitä rauhan, puhtauden ja levon juhlaa, jollaisena se ainakin minulle esittäytyy? Ehkä se, että kaupat ovat taas pari päivää kiinni. Niin myös iso osa työpaikoista. Mutta miksi juuri joulua pitäisi viettää rauhallisesti perheen parissa? Eikö se olekin monelle vain mukava alku pitkälle putkelle, jonka voi päättää sitten loppiaisena, jos vielä osaa?

Jos joulun kristillisestä perinteestä ei osata pitää kiinni, tulee tästäkin juhlasta sisällötön, arkipäiväinen, banaali. Meidän pitäisi oikeasti osata varjella tätä yhteiskunnallista pääomaa, joka meillä on arjen ja pyhän vaihtelussa. Valitettavasti sen arvoa ei näköjään osata tunnustaa vieläkään, vaikka se jo lähestulkoon on menetetty.

Tämä perinne on yhteistä kaikille, oli Jeesuksesta mitä mieltä tahansa. Siihen saa ottaa osaa niin uskova kuin ateistikin. Hyvää ja siunattua joulua kaikille, ihan tasapuolisesti!

Jyrki-boy sekoilee.

Jyrki katainen oli vielä joku aika sitten vakaasti sitä mieltä, että Yhdysvaltain finanssikriisi ei tule koskettamaan Suomea. Taloutemme fundamentit ovat kunnossa, ja Suomi tulee selviämään kriisistä ilman merkittäviä vaikutuksia, kuului viesti tuolloin.

Kun opposition SDP viime viikolla alkoi hiillostamaan Kataista haukkuen tätä lähestysmässä olevan kriisin vähättelystä, muuttui ääni kellossa. Ensin katainen sanoi nyt tulevan kriisin olevan pahemma kuin 1990-luvun laman. Kun monet asiantuntijat totesivat, että nykyinen taantuma eroaa merkittävästi 1990-luvun alun tilanteesta, Katainen pani lisää vettä myllyyn.

Tänään Katainen on jo sitä mieltä, että nyt on talouden talvisota. Siis WTF?

Mitä seuraavaksi? Talouden holokausti? Talouden armageddon? Ei hyvää päivää Jyrki, taisi mennä vähän överiksi. Toivottavasti valtiovarainministerinä olet kuitenkin vähän paremmin perillä asioista, kuin noita vertailuja heittäessäsi.

Valitettavasti ei näytä siltä. Elvyttäminen kait nyt sitten on sitä järkevää politiikkaa, vaikka tulevat sukupolvet (=me) senkin maksavat. Mutta koettaisit päättää, onko järkevämpää elvyttää veronalennuksilla vai investoinneilla. Ei voi olla molempia yhtäaikaa. Mutta turvallisintahan on tietysti kokeilla molempia, niin ei voida väittää, etteikö olisi kokeiltu.

Ilmainen vinkki: Harvardin professori tietää asian paremmin, kuin tavallinen nuorisojärjestön pj. Joten, jos et usko minua, usko Greg Mankiwia.

Maailma muuttuu, osa 2

Kävimme eilen pitkästä aikaa Alajärven mummolassa. Jouluaterialla tuli vastaan toinen odotettavissa ollut järkytys tällä viikolla: maito oli purkissa!!! En muista koskaan aikasemmin juoneeni purkitettua maitoa mummolassa.

Viimeisetkin lehmät olivat poissa, samoin navetan koneiden ympärivuorokautinen hurina. Isovanhempieni elämäntyönä raivaama tila toki on jatkossakin pystyssä, metsä kasvaa ja kesäisin vilja. Mutta maaseutu muuttuu, hiljenee.

Pohjimmiltaan kyse on samasta asiasta, kuin kaupungeissakin: modernismin myötä koneet ovat vieneet suuren osan ihmisen töistä, ja erikoistumisen ansiosta meidän kaikkien ei tarvitse vain metsästää ruokaa, vaan osa voi keskittyä tekemään toimistotyötä ja muuta arvokasta. Kehitystä on vaikea pysäyttää, eikä paluuta ainakaan 50-luvun maaseutuun ole.

Ihmisen vieraantuminen luonnosta ja sen vuosikierrosta on vieraantumista siinä missä muukin, kuten yhteiskunnallinen ja sosiaalinen vieraantuminen. Vaikutukset ovat tuhoisia. Maaseutu on tarjonnut minulle valtavan hienoja mahdollisuuksia tutustua ruuan tuotantoon, metsänhoitoon, metsästykseen ja ihan vain luonnossa kävelemiseen.

Poliitikkojen pitää löytää ratkaisu ihmisten luonnosta vieraantumisen lopettamiseksi. Ratkaisuna ei voi olla yksistään maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitäminen, mutta osa ratkaisua, tai ainakin sen edellytys se on.

Maaseudun hiljenemisen kaltaisiin rakenteellisiin muutoksiin liittyy paljon tunteita. Monilla ne tunteet ovat kylmiä, "nykyaika vaatii muutosta ja pulinat pois". "Menkööt johonkin oikeisiin töihin" sanoi eräs demarituttuni. Ihmiset joutuvat vaihtamaan töitä jatkuvasti. Se on osa nykyaikaa.

Muutokseen liittyy kuitenkin valtavia sosiaalisia ja henkisiä muutoksia, jotka pitäisi myös ottaa huomioon. Se tunne, kun jokin muuttuu niin pysyvästi, että maitokin tulee purkista, on valtava, ja se on aito. Välinpitämättömyys näitä tunteita kohtaan on lopultakin kaikista suurin vääryys, johon maaseudun hiljenemisestä piittaamattomat syyllistyvät.

Maailma muuttuu, osa 1

Inttikaverini Jakke soitti eilen. Hän oli juuri käynyt kertausharjoituksissa. Tajusin heti, että se tarkoittaa sodanajan prikaatimme lakkautetun. Uutinen ei tullut yllätyksenä, sillä sen perustajana toiminut Savon Prikaati lopetti toimintansa jo jokin aika sitten. Lisäksi käytössämme ollut Neuvostoliitossa valmistettu BTR-60 -kalustomme veteli jo varusmiespalvelukseni aikaan viimeisiään, vaikka loistava peli se on edelleen.

Ottaisin edelleen BTR-60:n sata kertaa mieluummin, kuin perus-Pasin (XA-185).

Noh, joka tapauksessa sodanajan prikaatimme siis on lakkautettu. Olin vuoden varusmiespalveluksessa, ja toisen sopimussotilaana kouluttamassa seuraavia komppanioita nyt lakkautetun prikaatimme tarpeisiin. Lisäksi kävin kaksissa kertausharjoituksissa vuonna 2005, minkä kunniaksi meidät kaikki ylennettiin luutnanteiksi kesällä 2007.

Menikö koulutukseni hukkaan?

Maailma muuttuu, eikä Suomenkaan puolustusvoimat tarvitse enää koko ikäluokkaa sodanajan kenttäarmeijan tarpeisiin. Jakellekin oli sanottu, että uuden sijoituksen saaminen edellyttäisi omaa aktiivisuutta, hakeutumista vapaaehtoisiin harjoituksiin ja maakuntakomppanioiden palvelukseen. Kaikkia ei enää tarvita.

Puolustuspolitiikan uudistuksessa on kaksi keskeistä kysymystä. Onko nykyinen, asevelvollisuuteen perustuva järjestelmämme perustavanlaatuisena ratkaisuna oikea? Ja millainen tämän järjestelmän tulee olla, mikäli se perustuu asevelvollisuuteen?

Mielestäni asevelvollisuuden hyödyt ylittävät edelleen tänä päivänä sen haitat. Vain yleiseen asevelvollisuuteen perustuva järjestelmä voi taata, että Suomen alueellinen koskemattomuus - itsenäisen valtiojärjestelmän edellytys - voidaan taata. En tietenkään odota, että venäläiset tuossa huomenna jyräisivät tänne vain, koska siihen pystyvät. Mutta Venäjä siinä missä muutkin suurvallat - Yhdysvallat ja EU mukaan lukien - on valmis käyttämään tarvittaessa voimaansa.

Vaikutukseen tarvittavan voiman määrä riippuu vastaanottavasta osapuolesta. Riittävä puolustusvalmius tarkoittaa, että Suomeen ei missään tilanteessa kannata yrittää vaikuttaa voimatoimilla tai niillä uhkaamalla.

Toinen kysymys on, pitääkö koko ikäluokka kerrallaan kouluttaa sotilaiksi? Mielestäni ei tarvitse. Jo nykyisellään kriisiajan kenttäarmeijamme ei tarvitse koko ikäluokkaa palvelukseensa, joten on vääryys ja haaskausta kouluttaa kaikki. Vääryys se on siksi, että jokainen asevelvollisuuden suorittanut käyttää ainutkertaisesta elämästään puolesta vuodesta vuoteen isänmaan hyväksi käytännössä palkatta - ja tämä koskee tietysti vain miehiä. Haaskausta se on siksi, että koulutus tapahtuu verovaroin, minkä lisäksi asevelvollisuuden suorittaminen lyhentää työssä - ja siten veronmaksajana - olemisen osuutta ihmisen elinkaaresta.

Asevelvollisuudella on siis inhimillisiä ja kansantaloudellisia kustannuksia, jotka eivät näy puolustusbudjetin loppusummassa.

Mielstäni valikoiva asevelvollisuus on siis oikea ratkaisu Suomelle jatkossa. Samalla pitää turvata varusmiespalveluksen suorittaneiden oikeudet. Nykyisin siviilipalveluksen suorittaminen on jo kannatavampaa, sillä se on huomattavasti vähemmän ajallisesti ja paikallisesti sitova palvelusmuoto, siitä voi halutessaan hankkia oman alan työkokemusta, eikä edes yhteiskunnallinen paine enää tänäpäivänä aiheuta ongelmia.

Tämä on pelkästään hyvä asia, sillä siviilipalvelus tulee voida suorittaa ilman turhaa haittaa. Sen ei tulisi olla rangaistuksen luonteinen. Jos varusmiespalvelus kuitenkin nähdään arvokkaana yhteiskunnan ja isänmaan palveluksena, sen tulisi olla luonteeltaan palkitseva. Nykyisillä ehdoilla asepalvelus - etenkin jos määrätään 12 kuukauden palvelukseen - on rangaistusluonteinen.

Mielestäni puolustusvoimille tulisikin taata riittävät toiminnan resurssit, jotka mahdollistaisivat myös varusmiesten riittävän palkitsemisen palveluksestaan. Tämä tarkoittaisi merkittävää lisäystä nykyiseen päivärahaan, sekä varusmiesten nykyistä parempaa kouluttamista siviilimaailmassa hyödynnettävissä taidoissa.

Joka tapauksesa nykyinen varusmiesjärjestelmä on pahimman luokan yhteiskunnallista riistoa.

Sarkomaa laittoi perheen uran edelle

Opetusministeri Sarkomaa erosi eilen perhesyihin vedoten. Varmasti vaikea ratkaisu, mutta äärimmäisen kunnioitettava. Perheen hyvinvointi vaikuttaa koko Suomen tulevaisuuteen seuraavassa sukupolvessa. On kunnioitettavaa, että joku uskaltaa tehdä tällaisen henkilökohtaisen ratkaisun maailmassa, joka korostaa yksilön onnistumista, perheestä viis.

Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia, että tällainen ratkaisu on myös yksilölle kannattava. Ja että ratkaisun uskaltaa tehdä myös mies.

Vuoden 4. Arvosana

Vuoden viimeinen Arvosana ilmestyi tänään. Verkkoversion voit lukea täältä: (pdf)

Puhtaus on puolisyntiä

Mielenkiintoinen artikkeli the Economistissa kertoo vastikään julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan ulkoinen puhtauden tunne saa ihmisen hyväksymään moraalisesti arveluttavan toimen, jota tämä ei likaisena hyväksyisi.

Jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä ilmiön syistä. Itse totean vain, että ulkoinen puhtaus ei takaa tekojen oikeellisuutta. Samaa teemaa kertoo Jeesuksen paljon rakastamani vertaus laupiaasta samarialaisesta. Ihmisen tekojen hyvyys ja oikeellisuus eivät ole riippuvaisia siitä, kuka ne tekee ja millainen ihminen hän mielestämme muutoin on. Kaikkien meidän tulisi pyrkiä kohti hyviä tekoja ja kaikille tulee antaa tunnustus silloin, kun hän on hyviä tekoja tehnyt, vaikka kyse muuten olisi verivihollisesta.

Artikkelikin muuten viittaa Raamattuun. Ilmiö selittää nimittäin, miksi Pontius Pilatus pesi kätensä Jeesuksen kohtalosta.

Päivi Räsänen ja sunnuntairuuat

Päivi Räsänen esitti kauppojen sunnuntaiaukioloista tulleen päätöksen jälkeen, että sunnuntaina ruuan tulisi maksaa enemmän kuin arkena. Ajatus sai aika tyrmäävän vastaanoton, mikä kertoo enemmän Suomessa käytävän keskustelun tasosta kuin Räsäsen kommentista. (Räsäsen kommentti poiki paitsi viimeisten kuukausien törkeimmät lehtikuvat, myös "Päivi Räsänen. Vittu olet idiootti!!!" -facebook ryhmän. :D)

Kun tarkemmin tarkastelee Räsäsen ehdotusta, se näyttää yllättävän järkevältä. Sunnuntai on jo tähän asti ollut kaikista laiskin kauppapäivä, minkä lisäksi työntekijöille maksettavat sunnuntailisät tarkoittavat, että kaupan kannattavuus on väistämättä sunnuntaina heikompi, kuin muina päivinä. Tätä kompensoi tosin pienenevä ruuan hävikki, mikä tuskin kattaa sunnuntain suurempia kustannuksia. On väistämätöntä, että sunnuntaikauppa laskee kaupan katteita.

Tämä johtaa yhtä väistämättä paineeseen nostaa ruuan hintaa. Ruuan hintainflaatio taas rankaisee kaikken eniten pienituloisia, kuten opiskelijoita ja eläkeläisiä. On täysin perusteltua vaatia, että sunnuntaikaupan erilaisen hintarakenteen tulee näkyä hinnoissa.

Uusien ajatusten esittäminen on kuitenkin Suomessa yhtä kuin poliittinen itsemurha. Suomessa tulee ajatella samalla tavalla muiden kanssa tai joutuu sosiaalisen sekluusion kohteeksi.

ps. Ratkaisu sunnuntaikaupan vääristyneeseen kustannusrakenteeseen tulee ajan myötä työn sunnuntailisien poistumisen kautta. Kun yhteiskunta siirtyy 24/7 elämään, ei yö- viikonloppu- tai pyhälisille ole enää mitään perustetta. Kenen hyvinvointi tämän kaiken seurauksena sitten kasvoi? Ehkä suurten yritysten omistajien.

Sosiaalinen markkinatalous

Demari Kalliomäki syytti Hesarissa Kokoomusta demareille ominaisten teemojen omimisesta: vapaan kapitalismin kritisoimisesta ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimisesta.

Kalliomäki on totaalisen väärässä. Markkinatalous, jonka epäkohtia yhteiskunta pyrkii rajoittamaan (lähtökohtaisesta vapauden ihanteesta tinkimättä), ja sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden korjaaminen yhteiskunnan, yritysten ja kansalaisjärjestöjen yhteistyöllä ei ole sosialidemokratiaa.

Se on kristillisdemokratiaa, ja on ollut sitä jo yli sata vuotta.

Se että sekä oikeistolaiset, että vasemmistolaiset puolueet ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana lähentäneet politiikkaansa kohti kristillisdemokraattista ajattelua ei kerro politiikan epäselvistymisestä.

Se kertoo siitä, että kristillisdemokratia olisi ollut alunperinkin oikea tie.

Kohti tavoitteita - revisited

KD Nuoret asetti yhdeksi tämän vuoden tavoitteistaan jäsenmäärän nostamisen n. 200 jäsenellä 1200 jäseneen. Haaste on kova, sillä käytännössä se tarkoittaa noin 300 uuden jäsenen löytämistä vuoden aikana (edellisen vuoden aikana 31 vuotta täyttäneet poistuvat jäsenrekisteristä 1.1. tuoden n. 100 jäsenen pudotuksen).

Kirjoitin näin helmikuun 21. päivänä. Kun viimeksi kuulin tarkan tiedon, meillä oli 1403 jäsentä. Kova haaste on siis ylitetty, ja bruttomääräisesti uusien jäsenien määrässä liikutaan jo 500 tienoilla.

En halua tällä elvistellä, ja jokainen jäsen (uusi tai vanha) on minusta meille aivan yhtä tärkeä. Mutta se kertoo mielestäni kolme asiaa:

1. Paljon on tehty, ja ilmeisesti oikeita asioita.
2. Nuoria kiinnostaa yhteiskunnallinen vaikuttaminen, kunhan puitteet on kunnossa.
3. Kristillisdemokraattisella ideologialla on hurja kysyntä nuorissa ikäluokissa. Kunhan vastaamme tähän kysyntään.

Vasemmistolle kahvit väärään kurkkuun

Mahtoi moni demari, vassari ja vihreä vetää aamukahvit väärään kurkkuun kahtenä päivänä ihan lähekkäin, kun kaksi meillä suurta kansansuosiota nauttinutta henkilöä ilmoitti kannattavansa Suomen Natojäsenyyttä.

Ensin asiasta kertoi Yhdysvaltain tuleva presidentti Barack Obama, joskin Suomen media vaikeni asiasta lähes täysin vaalien ajaksi, jotta tulevan presidentin kansansuosio ei kärsisi täällä Pohjolassa.

Sitten asian kertoi tasavallan presidentti Martti Ahtisaari, välittömästi saatuaan Nobelin rauhanpalkinnon. Olisi ollut hauska nähdän näiden ihmisten ilmeet, kun sotaliitoksi Natoa haukkuvat vasemmistolaiset lukivat otsikot.

Itse olen kannattanut Suomen Natojäsenyyttä noin viiden vuoden ajan, siihen asti vastustettuani sitä hyvinkin voimakkaasti. Ratkaisevaa oli lähempi tutustuminen siihen, mitä Nato oikeasti tekee, mikä se pyrkii olemaan ja millaisia vastauksia sillä on tarjota tulevaisuuden turvallisuushaasteisiin ja -uhkiin.

Obaman ja Ahtisaaren ulostulo osoittavat varmasti ainakin yhden asian: älykäs ja asioista hyvin perillä oleva rauhantahtoinen ihminen voi kannattaa Suomen jäsenyyttä Natossa.

Joseph Biden

Yhydsvaltojen presidentinvaaleissa varapresidentillä on usein varsin näkyvä rooli. Etenkin Sarah Palin herätti Suomessakin asti paljon tunteita, pääasiassa negatiivisia. Kommentoimatta sen enempää Paliniin kohdistettua lokaamista, esitän ihmettelyni siitä, miten vähän Obaman varapresidentistä Joe Bidenista puhuttiin.

Palinin ruotimiselle esitettiin perusteena nimen omaan sitä, että McCain vanhana patuna saattaa kupsahtaa kesken kauden, jolloin Palinista tulisi presidentti. Välittömästi vaalin jälkeen uutisissa asti esitettiin asiantuntija-arvioita, joiden mukaan Obama yritetään salamurhata vähintään pari kertaa tulevan neljävuotiskauden aikana.

Onkin hassua, että siinä tapauksessa presidentiksi astuva Joe Biden on jäänyt täysin huomiotta Suomen mediassa. Kuka on tämä mies, mitä hän ajattelee? Ketään ei tunnu vaivaavan ajatus siitä, että Yhdysvaltoja johtaa jopa todennäköiseksi arvioidun murhan jälkeen ihminen, josta kukaan ei tiedä mitään.

Demokratian ja maailman tulevaisuuden kannalta olisi ollut parempi, jos media olisi kiinnittänyt huomionsa Palinin sijasta Bideniin.

Politiikan totuuskomissio Suomeen!

Vuosikokouksessaan Suomen Kristillisdemokraattiset Nuoret vaativat politiikan totuuskomission perustamista Suomeen. En tiedä, julkaisiko mikään tiedotusväline julkilausumaamme, joten esittelen ajatustamme tarkemmin tässä.

Totuuskomissiot ovat suhteellisen uusi konsepti yhteiskunnallisten epäkohtien selvittämiseksi ja pöydän puhdistamiseksi kiistoista. Tavoitteena on selvittää, mitä on tapahtunut ja miksi, ei etsiä syyllisiä tuomittaviksi. Yleisenä periaatteena on ollut, että tekonsa komissiolle tunnustanut saa tekonsa anteeksi.

Tunnetuin totuuskomissioista lienee Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon ihmisoikeusrikoksia selvitellyt, jonka ajavia voimia olivat ihmisoikeusaktivisti ja presidentti Nelson Mandela, sekä arkkipiispa Desmond Tutu. Ilman tätä komissiota Etelä-Afrikassa valkoisen vähemmistön ja mustan enemmistön yhteiselo olisi käytännössä ollut mahdotonta. Esimerkki kansallisen sovituksen puutteesta on naapurimaa Zimbabwe, joka on täydellisen romahduksen partaalla presidentti Mugaben häädettyä valkoisen maanomistajaluokan maasta.

Tavoitteena luottamuksen palautuminen ja korruption väheneminen

Suomessa totuuskomission tehtävänä oli selvittää politiikkaan ja erityisesti sen rahoitukseen liittyvät epäselvyydet, jotka ovat syöneet kansalaisten luottamuksen demokraattiseen järjestelmään. Niin rahan lähteet puolueiden rahoituksessa, kuin sen käyttökohteet pitäisi tutkia, tuoda julki ja tehdä tarvittavat muutokset lainsäädäntöön.

Tästä prosessista - niin kivulias kuin se puolueiden kannalta olisikin - olisi kaksi tärkeää hyötyä: ensinnäkin ihmisten alamaissa oleva luottamus politiikkaa ja poliitikkoihin palautuisi. Tämä on välttämätöntä, mikäli haluamme demokraattisen järjestelmän toimivan jatkossakin. Toiseksi, poliittiseen rahoitukseen liittyvät epäkohdat ja läpinäkymättömyys ovat korruptiota.

Kyllä vain, suomalaisten puolueiden rahoitukseen liittyy paljon korruptiota, jossa veronmaksajien rahoja käytetään ties mihin, ja päätöksiä perustetaan kyseenalaisiin kytköksiin. Tämä ei ole uutinen, eikä salaisuus kenellekään puoluepolitiikassa mukana olevalle. Haluan tässä yhteydessä korostaa, että tietääkseni omassa puolueessani ei tällaisia epäselvyyksiä ole löydettävissä. Muuten en tätä uskaltaisi edes esittää, enkä varmasti olisi mukanan politiikassa.

Korruptiosta eroon pääseminen tervehdyttäisi yhteiskuntaamme niin taloudellisesti kuin moraalisestikin.

Suomen politiikan totuuskomissioon pitäisi kutsua kansalaisten laajalti arvostamia ja poliittisesti puolueettomia henkilöitä. Sopivasta kokoonpanosta tulisi päättää julkisesti kansalaiskeskustelun pohjalta. Selvää on, että yhtään poliitikkoa ei totuuskomissioon voi kuulua.

Vuosi 2009 odottaa

Minut valittiin siis jatkokaudelle Suomen Kristillisdemokraattisten (KD) Nuorten puheenjohtajaksi. Valinnassani ei ollut mitään epäselvää, sillä vastaehdokasta ei ollut. Vastaehdokkaan puuttuminen voi noin karkeasti johtua kahdesta syystä: joko olen ollut ylivoimaisen hyvä, että kukaan ei uskalla haastaa minua.

Tai sitten hommani on niin huono, että kukaan tervejärkinen ei siihen lähde. Epäilen vahvasti jälkimmäistä, sillä KD Nuorten pj:nä toimiminen todella on aikaa vievää, eikä siitä makseta penniäkään. Kunnioitukseni kaikkia yhteiskunnallista tai yleishyödyllistä työtä palkatta tekeviä kohtaan on noussut valtavasti mukana olemisen myötä.

Yhteiskuntamme hyvinvointi (se mitä poliitikot eivät vielä ole onnistuneet hassaamaan) ja edistys nousevat yllättävän paljon juuri siitä ilmaisesta (tai ainakin lähes) työstä, jota järjestöissä, seurakunnissa, poliittisissa liikkeissä ja muualla kansalaisyhteiskunnassa tehdään.

Joka tapauksessa homma siis jatkuu ensikin vuonna ja onneksi hallitus näyttää todella lupaavalta. Ensinnäkin koimme melkoisen nuorennusleikkauksen: molemmat varapuheenjohtajat ovat 21-vuotiaita, eli karkeasti 6 vuotta nuorempia kuin tänä vuonna. Hallituksen uusien varsinaisten jäsenten joukossa parinkympin tienoilla ovat Miika Ylivieskasta, Ossi Kotkasta ja Eeva Joensuusta.

Riskinä on, että nuorennusleikkaus oli liiankin kova, mutta onneksi sekä Suvi, että Janne-Ville jatkavat hallituksen toiminnassa, joten ensi vuoden porukka vaikuttaa sekä innostuneelta, että asiantuntevalta.

Yhdysvalloissa vaihtuu presidentti

Tuntuu uskomattomalta, että oikeastaan ensi yönä vaihtuu kahdeksan vuotta kestänyt G.W. Bushin valtakausi Yhdysvalloissa. Uuden presidentin tultua valituksi vanhalla on nimittäin yleensä vaikeuksia tehdä mitään merkittävää ennen uuden valtaanastumista.

Bushin valtakausi on ollut vähintäänkin ristiriitainen ja muutosta tarvitaan. Obaman jokseenkin varmalta näyttävä valinta tuo muutoksia moniin asioihin, mutta millaisia ja ovatko ne positiivisia vai negatiivisia? Vain aika näyttää, uskokaa pois. Etenkin, kun demokraatit näyttäisivät saavan superenemmistön senaatissa, voi lopputulos olla arvaamaton ja kaikkea muuta kuin Euroopan ja muun maailman kannalta positiivinen.

Vain yksi muutos on varma. Obaman valinnan myötä Suomen lehdistö alkaa jälleen kohdella Yhdysvaltoja sen ansaitsemalla tavalla.

Analyysi vaalituloksista

Kunnallisvaalit olivat menestys KD:lle. Suhteellisella kannatuksella mitattuna tulos oli KD:n historian toiseksi paras, jääden vain 0,1% vuoden 2000 tuloksesta. Absoluuttisesti äänimäärällä mitattuna tulos oli kaikkien aikojen paras! Kun ottaa huomioon 8 vuoden aikana tapahtuneet loikkaukset ja sen että jo ennen vaaleja tiedettiin kolmen puolueen (ps. kok. ja vihr.) voittavan vaalit, voi positiivisesta tuloksesta olla perustellusti onnellinen.

Tästä tilanteesta on huomattavasti parempi jatkaa työtä kuin vaaleja edeltäneestä!

Tämä on kuitenkin vain puoli totuutta. Toinen puoli on, että joillakin alueille otimme myös takapakkia. Erityisesti Satakuntaa voi pitää huolestuttavana, mutta myös Pohjois-Karjalan pienet miinukset eivät näytä hyvältä. Myös suurten kaupunkien tuloksia voi pitää hienoisena pettymyksenä: suurimmassa osassa suuria kaupunkeja valtuustoryhmämme on vain muutaman valtuutetun kokoinen. Lahdessa ja Vantaalla vieläpä menetimme yhden paikan, vaikka Turussa saimmekin toisen valtuutettumme.

Identiteetiltään urbaanit citykonservatiivit muodostavat merkittävän osan KD Nuorten jäsenistöstä. Tämän porukan, kuten myös muiden kaupunkilaiseksi itsensä mieltävien houkutteleminen toimintaan ei onnistu, mikäli KD ei profiloidu nykyistä voimakkaammin myös kaupunkilaisten puolueeksi. Jos se onnistuu kerran perussuomalaisilta, täytyy sen onnistua meiltäkin.

Kokonaisuutena kuitenkin positiiviset vaalit, KD on näiden vaalien jälkeen vahvempi kuin vaaleja ennen.

Tunti ensimmäisiin tuloksiin

Vaikka en itse ole ehdokkaana, on mahanpohjassa tuttu vaalijännitys. Mukana on hirveä määrä tuttuja ja puolituttuja (sekä KD:ssä että jokseenkin jokaisessa muussa puolueessa), joiden menestys ja läpipääsy kiinnostaa, tottakai.

Kaikkein eniten jännitän tietysti puolueen pärjäämistä. Viimeisten kuukausien aikana fiilis puolueessa on ollut hyvä ja odottava. Uskon meidän kuuluvan vaalien voittajiin ja siitä se todellinen työ sitten alkaa.

On taas ollut aika, jolloin kuukauden ajaksi kaikkia kiinnostaa, mitä sinulle kuuluu? Oletko tyytyväinen, oletko iloinen ja onnellinen, kiinostaisiko sinua lukea lisää, uskoisitko voivasi äänestää juuri minua? Usko pois, juuri minä ajan parhaiten juuri sinun asiaasi.

Onneksi edessä on jälleen neljän vuoden hiljaisuus. Tai oikeastaan kahden ja puolen, sillä sen verran on seuraaviin suuriin vaaleihin, eli eduskuntavaaleihin 2011.

Politiikassa ei ole varaa kyynistyä. Silti en voi olla ärsyyntymästä siitä suuresta määrästä teeskenneltyä empatiaa ja krokotiilinkyyneliä, jotka vaalit ehdokkaissa kirvoittaa.

Seuraavan vuoden aikana nähdään, ketkä välittävät vaalien välilläkin.

ps. Viikko jäljellä vuosikokoukseen \o/. Vuosikokouksessa tulemme esittämään aika kovan vaatimuksen Suomen politiikalle. Vaatimus tuodaan esille ainakin tässä blogissa, mikäli media ei sitä suostu julkaisemaan.

Talouskriisin haaste markkinataloudelle

Kun käynnissä olevan talouskriisin mittasuhteet alkoivat selvitä ihmisille, kävi selväksi että tulemme näkemään kovenevia vaatimuksia talouden valvonnan lisäämiseksi, vastuullisten hirteen vetämiseksi ja kapitalismin kaatamiseksi.

Hyökkäyksiä markkinataloutta kohtaan näkee jo päivittäin esimerkiksi Helsingin Sanomien mielipidesivuilla. Myös monet populistiset poliitikot, kuten Erkki Tuomioja ovat vaatineet vapaan markkinatalouden puolestapuhujia olemaan hiljaa pari vuotta.

Tässä kritiikissä on yksi vakava pulma. Nykyinen talouskriisi aiheutui vähintään yhtä paljon markkinoiden puuttuvan vapauden, kuin niiden vapauden takia.

Kuten varmasti muistatte, kriisi sai alkunsa asuntoluottokriisinä, joka aiheutui niin sanotuista sub-prime -luotoista, siis asuntolainoista joita oli myönnetty ihmisille, joilla ei oikeastaan ole varaa omaan asuntoon. Luotottajina toimi kaksi puolivaltiollista asuntoluottoyhtiötä, Fannie Mae ja Freddie Mac, jotka olivat muuten demokraattien perustamia ja demokraattien johtamia.

Kun Bushin hallinto halusi vuonna 2003 lisätä näiden yhtiöiden valvontaa, vastustivat demokraatit sitä jyrkästi. Yhtiöiden nimen omaisena tavoitteena oli myöntää köyhille asuntolainoja ainoana vakuutena nämä asunnot ja niiden oletettu tuleva hinnannousu. Näin ei toimi vapaat markkinat. Vapailla markkinoilla asuntoluoton saa se, jolla on varaa siihen.

Ongelmana ei siis ollut markkinoiden vapaus, vaan se että lainoja myönnettiin poliittisin perustein markkinaperusteiden sijaan. Rahoitussektorissa on siinäkin syynsä. Se pilkkoi, yhdisteli ja teki mitä erikoisimpia silmänkääntötemppuja, jotta nämä korkean riskin asuntolainat saatiin kohtuullisemman riskin paketeiksi hajauttamalla riskejä. Kukaan ei lopulta tiennyt, kuinka paljon riskiä mihinkin pakettiin pankkiirin oikeasti sisältyi.

Kaikki tiedämme miten siinä lopulta kävi. Pointtini on tämä: syy kriisiin ei ole markkinoiden vapaudessa, vaan poliitikkojen taitamattomuudessa. Syytä on niin demokraateissa kuin republikaaneissa, kuin Euroopan poliitikoissakin.

Oikea lääke järjestelmän puutteisiin on niiden korjaaminen, ei järjestelmän korvaaminen huonommin toimivalla.

Suomi tarvitsee taloustieteitä

Tänään(kin) uutiset oli pullollaan talouskriisistä tai sen oireista kertovia juttuja. On hassua ajatella, että nykymaailmassa talous ei kuulu yleissivistykseen - ainakin jos peruskoulun ja lukion pakollista oppimäärää tarkastelee.

Luonnontieteillä näyttäisi olevan selkeä yliedustus pakollisten aineiden joukossa. Niinpä lukiossa opin mm. mitä on soluhengitys ja tunnistamaan soluelimet ulkonäöltä. Rakastan biologiaa ja nautin niistä tunneista valtavasti.

Mutta lukion jälkeistä elämää ajatellen; olen törmännyt huomattavasti harvemmin soluelimiin kuin talouskysymyksiin jokapäiväisessä elämässäni. Ja kun talouden mekanismit eivät kuulu yleissivistykseen, törmää mitä karmeimpiin väärinkäsityksiin ja väärään tietoon julkisessa keskustelussakin.

Toisin sanottuna, tänä päivänä on vaikea kutsua sivistyneeksi ihmistä, joka ei hallitse talouden mekanismien toimintaa, niin yleisluontoisesta asiasta on kyse. Karua puhetta, kun suurin osa meistä ei näitä mekanismeja oikeasti taida tuntea. Mutta tähän tulokseen olen väistämättä tullut, minkäs minä sille voin :D

Ehkä olisi aika korjata asia, ja tuoda yhteiskuntaopin rinnalle pakollin talousopin kurssi jo peruskouluun.

Kunnallisvaalit lähestyy

Kunnallisvaalit lähestyvät jälleen. Toisin kuin eduskuntavaaleissa, kunnallisella tasolla nuoren on jopa mahdollista päästä osaksi päätöksentekoa. (Eduskunnassa on tasan 1, siis 0,5% alle 30-vuotiaita.)

Nuorten pahoinvointi nousee päivä päivältä selkeämmin otsikoihin. Kymmenen-kahdenkymmenen vuoden laiminlyöntien tulos alkaa tulla näkyville. Viimeisimpänä uutisoitiin, kuinka entistä useamman nuoren aikuisen mielenterveys on koetuksella.

Ratkaisu on yksinkertainen: nuori, äänestä nuorta!

Jos sattuu asumaan Jyväskylässä (nykyisessä tai tulevassa), hyvä kohde on Asmo Maanselkä. Älykäs, älykäs nuori, jonka kyky omaksua uutta tietoa yhdistettynä uteliaaseen ja uutta luovaan ajatteluun on hämmästyttänyt minua vuosien varrella lukemattomia kertoja. Valtuustoon tulee menemään jos jonkilaista kapuloiden rattaisiin heittäjää ja kahvinjuojaa.

Asmolle annettu ääni ei mene hukkaan, sen voin luvata.

Kauhajoki

On kulunut viikko siitä, kun Kauhajoella tapahtui joukkomurha. Muistan hyvin, kuinka vihainen oli tapahtuneesta, olihan vain viikkoa aikaisemmin ilmestynyt vuoden kolmas Arvosana, jonka pääkirjoituksessa sivusin ensimmäistä vuosipäiväänsä lähestyvää Jokelan tragediaa ja kuinka nuorten pahoinvointiin tulisi puuttua.

Kauhajokea koskevassa keskustelussa minua on ärsyttänyt kaksi asiaa:

1)"se ei ole kenenkään vika". Jos ei voi osoittaa tapahtuneelle yhtä selkeää syytä, vaan syitä monia, se ei ole kenenkään syy.

2)"jos nuori tappaa itsensä, se on OK, kunhan ei tapa muita". Mitä muuta voi sanoa hallituksen toimenpiteistä, jotka näkyvät jäävän (joidenkin symbolisten eleiden ohella) käsiaseiden saamisen vaikeuttamiseen???

Nuoret ovat edelleen poikkeuksellisen pahoinvoiva ryhmä Suomessa. Minulle on ihan sama, miksi näin on. Minua kiinnostaa, mitä asialle voisi tehdä. Jotain pitäisi.

ps. Puolimaratonin virallinen loppuaika oli 2.13.24

Marathon lähenee

Niin siis puolimaraton, tulevana lauantaina.

Lupasin lähes vuosi takaperin juosta vähintään puolikkaan tulevana viikonloppuna. On aika lunastaa lupaus, vaikka juuri nyt ei ole minkäänlaista juoksuinspiraatiota. Ei ole ollut ihan hetkeenkään.

Tärkein - koko projektin tavoite - on kuitenkin saavutettu. Ilman maratonprojektiamme olisin tuskin käynyt edes puoleksi niin usein lenkillä kuin nyt kävin. Olen siis voittaja, vaikka siltä ei kyllä todellakaan tunnu.

Lähes vuosi sitten sanoin, että tärkeintä ei tule olemaan edes se, että olen lähtöviivalla lauantaina. Tärkeintä on, että maanantaina olen taas lenkillä ja tähtäimessä täyspitkä vuoden päästä.

Mutta kun on oikealla asialla, on helppo ottaa vastaan myös ne vähemmän-kuin-täydelliset onnistumiset. :)

Kokoomuskalenteri revisited

Eilen mainitsemani Hbl:n toimittaja teki jotain, mitä kukaan toimittaja ei ole tainnut aiemmin tehdä: artikkelissa hän lainasi kertomaani tarkasti ja oikein! Kiitos Hbl!

Ajatus kalenterista, jossa minä ratsastan lampaan selässä maha hyllyen on alkanut kiehtoa. Ärsyttävää, kun kaiken pitää maksaa niin paljon. Muuten sitä voisi kokeilla ;)

Hufvudstadsbladetin artikkelin löydät täältä

Kokoomusnuorten kalenteri

Kokoomusnuoret julkaisivat eilen kalenterin, jota mm. iltalehti luonnehti jo ilmestyessään kohukalenteriksi. Muilla nettisivuilla kalenteri oli yleensä rohkea tai eroottinen. Yleisessä levityksessä olleet kuvat nähneenä kalenteria on vaikea pitää mitenkään rohkeana saatika sitten eroottisena. Vihjailevana enintään.

MTV3:n toimittaja soitti vielä iltapäivällä minulle asiasta. Minkälaisia tunteita eroottinen kalenteri KD Nuorissa herättää? No ei mitään erikoisia. Harmittaa, että tämä on ainoa tapa jolla nuoret poliitikot voivat päästä mediassa läpi. Aika epätodennäköistä, että me tekisimme sellaisen. Politiikan pitäisi olla vakava asia, meneekö uskottavuus? Miten niin vakava asia? Miksi politiikka olisi yhtään vakavampaa kuin elämä yleensä? Samaa kilpailua ja mielikuvilla pelaamista se on kuin muukin toiminta julkisuuden areenalla tänä päivänä.

MTV3:n nettisivujen mukaan pahoittelin, että nuoret lähtivät tällaiseen. Noh, kai sen sitten niinkin saattoi ymmärtää. Ei ne kommenttini siellä montaa tuntia olleetkaan, kunnes sen korvasi artikkeli toisten suurten puolueiden (l. kaikki paitsi kd, ps ja rkp) nuorisojärjestöjen kannoista kalenteriin. Jännä nähdä mitä HBL kertoo minun sanoneen (jos edes julkistavat kommenttiani vaikka sitä kysyivätkin).

Episodi kertoo valitettavasti enemmän tämän päivän mediajulkisuudesta kuin Kokoomusnuorista. Nuori saa itsensä kuulluksi vain olemalla rohkea ja eroottinen. Tuskin tämä edistää nuorille tärkeiden asioiden nuosemista poliittisen agendalle. Julkaistujen kuvien perusteella kokoomusnuoret ovat kauniita ja treenattuja. Onneksi KD Nuoret on tavallisempien, vähemmän täydellisten ihmisten järjestö.

Ehkä pitäisi tehdä kalenteri, jossa minä ratsastan läskit hyllyen ilman paitaa lampaan selässä. Sitä tuskin kukaan haluaisi katsoa, saati ripustaa seinälleen. Mediaa se saattaisi kiinnostaa sitäkin enemmän.

Loma!

Varsinainen kesälomani alkoi tänään. Seuraavassa ovat lomasuunnitelmani:

Lauantaina Ryttylään, jossa Nuorten Kesässä esitellään KD Nuorten toimintaa.
Sunnuntaina Hämeenlinnassa KD Nuorten hallituksen kokous.
Maanantai-keskiviikko käydään Kolilla patikoimassa Anun kanssa.
Torstai-lauantai mennee Pohjanmaalla lehmiä kaitsemassa.
Sunnuntaina varmaan pesen sitten pyykkiä ja valmistaudun henkisesti palaamaan töihin.

Että tiedätte.

Puutulleista ja verotuksesta

Vanhasen hallitus mokasi pahemman kerran puutullineuvotteluissa Venäjän kanssa. Mokaansa paikatakseen hallitus päätti alentaa tilapäisesti raakapuun myynnin verotusta puolella pelastaakseen sen, mikä pelastettavissa on.

Hallitus päättää myös tuloveroon kohdistuvista suurista alennuksista lähivuosina. Tuloveronalennukset tilanteessa, jossa kiihtyvä inflaatio yhdistyy hidastuvaan talouskasvuun on lyhytnäköistä politiikkaa.

Tuloveronalennukset kiihdyttävät inflaatiota entisestään, mikä leikkaa reaalista ansiotasoa kaikilta, joiden tuloja ei ole sidottu elinkustannuksiin. Opiskelijat, palkkatyöläiset ja monet muut joiden piti päästä vihdoin nauttimaan vuosien muhkeasta hyvinvoinnin kasvusta jäävät jälleen nuolemaan näppejään.

Samalla hyvinvointivaltion veropohja rapautuu. Väestön ikääntyessä olemme joka tapauksessa lähivuosina tilanteessa, jossa veroja on kiristettävä tai työuraa pidennettävä. Olisi viisaampaa aloittaa varautuminen jo nyt, eikä vasta sitten kun on itse päässyt turvallisesti eläkkeelle.

Ennenkaikkea, Suomen kaltaisessa avoimessa taloudessa* kotimaisen kysynnän lisääminen vaikuttaa talouden kehitykseen vähemmän kuin ulkomaankauppakumppanien taloudellinen tila. Ja siihen ei Suomen veronalennukset juuri tehoa.

*avoimella taloudella tarkoitetaan taloutta, jossa ulkomaankaupan osuus bruttokansantuotteesta on korkea. Suomea pidetään avoimena taloutena.

Lomaltapaluu

Kahden kuukauden tauko blogin kirjoittamisesta on tehnyt ihan hyvää. Monesti tulee oltua näennäisesti lomalla, pyöritellen kuitenkin koko ajan ajatuksissa kaikkea sitä, mitä pitäisi tehdä. Näin ainakin itselläni.

Tällä kertaa olen pystynyt olemaan pari kuukautta lähes täysin ajattelematta blogia. Yhteiskunta on muuttumassa suuntaan, jossa jokainen meistä on "oman elämänsä yrittäjä". Projekti seuraa toistaan, ja jokainen lyhytkin loma on pois kyvystämme kilpailla toisten kanssa.

Vasemmistossa on perinteisesti itketty tämän muutoksen johdosta, tekeehän se meistä ihmisistä entistä stressaantuneempia ja väliinputoajienkin määrä kasvaa. Oikeistossa lisääntynyt kilpailu on toivotettu ilolla vastaan.

Kukaan ei ole esittänyt keinoja, joilla ihmiset kykenisivät sopeutumaan ja selviämään muuttuneesta tilanteesta.

Orgaanista kasvua

Paprikat kasvaa, Perunat kasvaa (yhtä lukuunottamatta) ja Appelsiinipuu kasvaa (hitaasti).

Kaikki hyvin.

Joensuu 17.5.

Joensuun hallituksen kokous saatiin kunnialla päätökseen. Paikalla oli varsin lupaava joukko hallituksen jäseniä, sekä paikallisia aktiiveja.

Ensimmäistä kertaa tänä vuonna tajusin, että hallituksemme näyttää uskottavammalta ja potentiaalisemmalta kuin varmaan koskaan ennen. Omaa heikkouttani on, etten ole kyennyt saamaan hallituksesta enempää irti kuin mitä olen saanut. KD Nuoret kasvaa kuitenkin nyt vauhdilla henkisesti, mikä näkyy myös voimakkaana jäsenmäärän nousuna. Joensuustakin saatiin muutamia uusia jäseniä.

Jäsenmäärän kasvaminen on tärkeä mittari, mutta ei itse tarkoitus. Tärkeintä on, kuinka paljon tapahtumia saamme aikaiseksi, kuinka paljon ihmisten mielipiteitä jalostettua ruohojuuritasolta yhteiskunnalliseksi muutokseksi ja kuinka paljon innostettua nuoria mukaan vaikuttamaan omiin elämisen ehtoihinsa.

Näiden asioiden eteen on paljon työtä tehtävänä, emmekä saa unohtua vain keräämään uusia jäseniä tilastoja komistamaan.

Tervetuloa myös uudet jäsenet mukaan muuttamaan maailmaa!

I'm asking you to believe!

KD:n eduskuntavaalien 2007 sloganina oli "usko tai älä". Se oli tarkoitettu itseironiseksi, mutta myös sisällöllisestä monimerkityksisyydestä huolimatta osuvaksi. Media haukkui sloganin lyttyyn, syyttäen perinteiseen tapaansa KD:ta uskonnon ja politiikan sekoittamisesta.

Otsakkeena oleva teksti ei ole käännös KD:n 2008 kunnallisvaaliteemasta. Suomeksihan tuo tarkoittaisi suunnilleen "pyydän sinua uskomaan!". Teksti on Yhdysvaltojen yhden presidenttiehdokkaan vaalisivuston etusivulla olevan tekstin boldattu aloituslause.

Arvaatko kenen?

Vuoden 1. Arvosana

Löytyy muuten myös verkosta
täältä

Vuoden toinen Arvosana ilmestyy ensi viikolla.

Hauskaa vappua!

Meni jo.

Vappu oli kuitenkin hauska ainakin KD Nuorten osalta: Kouvolasta saimme 160 uutta jäsentä yhden illan aikana! Taaskaan en ole vähäisimmässäkään määrin syyllinen loistavaan tulokseemme, mutta se tuo valtavasti uutta voimaa omaan toimintaan!

Uudet jäsenet valitsevat pääsääntöisesti henkilöjäsenyyden KD Nuorissa. Henkilöjäsenet eivät liity puolueeseen, vaan ainoastaan KD Nuoriin. Näin ollen he myös automaattisesti lakkaavat olemasta jäseniämme täytettyään 31 vuotta. Henkilöjäsenet ovat meille kullan arvoisia. On tärkeää näyttää, että toiminnallamme on kannatusta, vaikka aktiivien määrä ei päätä huimaisikaan.

Puolueelle henkilöjäsenet tietysti ovat ongelma. Ennen pitkää uusien jäsenten määrä puolueessa vähenee, mikäli KD Nuorten henkilöjäseniä ei kyetä houkuttelemaan myös puolueen jäseniksi. KD:n pitää joka tapauksessa herätä huomaamaan, että postmodernissa yhteiskunnassa poliittinen aktiivisuus on vain yksi ihmisen vapaa-ajasta kilpailevista monista aktiviteeteista.

Mitä sellaista poliittisella osallistumisella on tarjottavana, että se hakkaa lätkämatsin, leffaillan, kuutamokävelyn tai vaikka viikonlopun maalla? KD Nuoret yrittää näyttää isoille mallia; hallituksen kokous onkin samalla bändin keikka tai illanvietto. Piknik puistossa tai leffailta kääntyy yhteiskunnalliseksi vaikuttamiseksi, kun asiaa lähestyy oikein.

Vetoaminen ihmisten yhteisvastuullisuuteen toimii vuosi vuodelta huonommin, sillä se on pohjimmiltaan ristiriidassa postmodernin kanssa.

(Seuraava hallituksen kokous/ bänditapahtuma Joensuussa lauantaina 17.5.)

Hyviä luentoja

Näiden vuosien aikana on tullut istuttua monella hyvällä luennolla. Valitettavasti huonojen luentojen määrä on ollut ehkä kaksikymmenkertainen. Hyvän luennon erottaa huonosta kaksi asiaa. 1) Esiintyminen on mukaansatempaavaa ja 2) sisältö naulaa ajatukset kiinni siihen, mitä on tapahtumassa.

Hyvän luennon jälkeen on aina tunne, että ei ole olemassa parempaa tapaa kuluttaa aikaa. Hyvästä luennosta saa ajatuksia, oli aihe mikä tahansa.

Hyvä luento (Gilbert on psykologian professori Harvardista)



Video ei näy kaikilla selaimilla, joten löydät sen myös täältä

Rööki ja ympäristö

Karpela ihmetteli salatupakoinnistaan noussutta kohua. "Puhuttaisiin ennemmin vaikka ympäristöstä", Karpela tuumasi. Hei Tanja, ympäristöstä puhutaan jo! Et vain liene kiinnittänyt siihen riittävää huomiota.

Tosiasia on, että omasi ja muiden terveyden lisäksi tupakointi tuhoaa myös ympäristöä. Tupakkaa kasvatetaan pelloilla subtrooppisissa ja trooppisissa olosuhteissa. Vaikka sademetsiä ei olisikaan kaadettu juuri tupakanviljelyn takia, vie tupakan viljely tilaa joko ruuan tuotannolta tai vapaalta luonnolta.

Viljelyn lisäksi tupakka kuivataan, jauhetaan ja pakataan, kuljetetaan fossiilisia polttoaineita käyttäen Suomeen kaupan hyllylle, minkä jälkeen ne poltetaan savuna, hiilidioksidina ja myrkkyinä ilmaan.

Uskonnon ja politiikan sekoittamisesta.

Mielestäni uskonnon ja politiikan sekoittamista tulisi välttää. Hyvä uudistus olisi, jos puolueet lopettaisivat kirkollisvaaleihin sekaantumisen omilla listoillaan.

Ajatuksia viikon lopuksi

Blogin päivitystahti on selvästi hidastunut. Töissä oli jälleen kiireinen viikko, eikä ympäröivän yhteiskunnan tarkkailulle jäänyt liialti aikaa. Kristillisdemokraattisen nuorisojärjestön kehittäminen vaatisi paljon nykyistä enemmän aikaa, energiaa tekijöitä - ja miksei rahaakin.

Joka asiassa pitäisi pyrkiä tekemään parhaansa niillä voimavaroilla, jotka on annettu. Myös KD Nuorissa on kohta kevätkausi takana, ja kesän aikana on taas aikaa istua auringossa, juonia uusia kuvioita ja latautua.

Aiomme pistää toimiston uusiksi - vähän maalia tylsän valkoisiin pintaoihin ja muutama uusi kaluste, joiden jälkeen käsissä pitäisi olla jälleen hieman enemmän ajattelemaan houkutteleva ja toimintaan kannustava tila.

Pienistä askelista syntyy pitkä polku.

Lisää yhteiskunnasta vieraantuneita

JYY julkaisi tänään kannanoton, jonka keskiössä oli yliopistojen uuden säätiömallin epäkohdat. Olin monessa kohtaa eri mieltä (pääosin itse kirjoittamani) kannarin kanssa. Ulkopuolisen rahoituksen mahdollistaminen on suurimpia positiivisia uudistuksia, mitä viime vuosina on yliopistomaailmassa nähty. Ylioppilasliikkeen ei tulisi olla kaiken uuden jarru, vaan tuoda uusia aloitteita ja vähintäänkin kertoa, kuinka asiat tulisi korjata.

JYY ei tätä mainetta kuitenkaan ansaitse. Kriittisyyden pelko ei saa estää ottamasta kantaa silloin kun esitetyissä uudistuksissa olevat puutteet uhkaavat tärkeäksi kokemiamme arvoja, kuten yliopistojen autonomiaa. Olen varma, että ylioppilaskuntamme hallitus tulee esittämään kuluvan vuoden aikana vielä monta uutta, rakentavaa aloitetta. Rakentavat aloitteet valitettavasti jäävät useimmiten huomaamatta virheitä kyttääviltä ylioppilaskunnan kriitikoilta.

Yksi kriitikoista, Antti Vesala, kirjoittaa blogissaan mm. seuraavaa JYYn mukaan

Säätiömalli mahdollistaisi ulkopuolisen rahoituksen...

mikä kuitenkaan ei ole hyvä asia, koska se

...pahimmillaan johtaa yliopistojen läpikaupallistumiseen ja sivistysperinteen sammumiseen.

Vanha kunnon liukkaan pinnan todistelu unohtaa tietenkin kertoa, millä mekanismilla tämä tapahtuisi. Sivistysperinteen sammumisella pelottelu on sentään jo aikamoisen heviä shittiä.

"Heviä shittiä" on jättää kahden kannarista otetun lainauksen välistä pois se boldattu osa, jossa mekanismi on selitetty. Kyse ei ole millään muotoa liukkaasta pinnasta, vaan suorasta argumentista: lisääntynyt riippuvaisuus yksityisestä rahoituksesta yhdessä päätösvallan yliopiston ulkopuolelle de facto luisumisen kanssa herättää epäilyksiä jokaisessa. Noh, paitsi tietysti kokoomuslaisissa.

"Heviä shittiä" on myös antaa ymmärtää, että yliopistojen yksityinen rahoitus avaan jonkin uuden renessanssin ajan Suomessa. Tai että tehokas talous on kiinni mahdollisuudesta ostaa paikkoja yliopistojen hallituksissa.

Yliopistoille rahoituspohjan laajeneminen myös muihin tahoihin kuin valtioon on pelkästään positiivinen asia. Yliopistot tarvitsevat julkisen lisäksi myös yksityistä rahaa. Mutta ei hinnalla millä hyvänsä.

Pohjoismaista yhteistyötä

Töissä on ollut melko kiireinen viikko. Kiirettä lisäsi kummasti keskiviikkoillan sähkökatkos, josta ylioppilaskunnan serveri ei vielä tätä kirjoittaessa ole toipunut. Samaan aikaan toisaalla Autonominen tiedekunta oli laajentanut toimintaansa. Anarkistien kritiikin kohteeksi joutui myös ylioppilaskuntamme.

Talonvaltaajien toimintaa on vaikea hyväksyä. Paikat oli sotkettu ja särjetty yliopiston käyttöön tarkoitetussa rakennuksessa. Valtaajien toiminnassa näkyy kirkkaasti yhteiskunnasta vieraantumisen tuntomerkit. Autonomisen tiedekunnan Manifestin kärki ampuu suurelta osin ohi ja perustuu väärään tietoon.

Kun joku väittää, että ylioppilaskunta tarjoaa "ainoastaan maksullista toimintaa" ja "ainoastaan yliopiston järjestöille", on vaikea olla suuttumatta. Ylioppilaskunnan toiminnasta merkittävä osa on maksutonta. Sitä paitsi kaikki joka tapauksessa katetaan ylioppilaskunnan jäsenmaksuilla, joten on vain reilua, että kalliimmissa tapahtumissa osallistujat tulevat kustannuksiin vähän suuremmalla osuudella.

Ylioppilaskunnan ryhmien toimintaa ei missään säännössä rajata koskemaan ainoastaan ylioppilaskunnan jäseniä. Mikään ei ole estänyt Valtaajia perustamasta järjestöä, joka tarjoaa (vaikka sitä paljon puhuttua kulttuuri)toimintaa ilmaiseksi koko kaupungille. Ja siihenkin löytyy tukea ylioppilaskunnalta.

Yhteiskunnasta vieraantuneet eivät edes ole yrittäneet, mutta haluavat silti sanoa, ettei mikään toimisi, vaikka olisinkin yrittänyt. Kaikki me yritetään perustella toimintamme ylevillä päämäärillä, vaikka taustalla olisi vain laiskuutta ja vieraantumista.

Niin, sitä pohjoismaista yhteistyötä saadaan viikonloppuna, kun menemme Kööpenhaminaan pohjoismaiden kristillisdemokraattisten nuorten (KDUN) kokoukseen. Jännittää nähdä, mitä tästä yhteistyöstä on saatavissa irti. Jotain konkreettista, toivoisin.

Lupaan raportoida matkasta ensi viikolla.

Äläpäs nyt Matti...

Tämän päivän Hesarissa pääministeri Vanhanen moittii mediaa siitä, että se pitää esillä yhteiskunnan huono-osaisia, vaikka keskivertoporukalla menee entistä paremmin.

Matti on oikeassa sanoessaan, että tilastojen mukaan suurimmalla osalla menee taloudellisesti entistä paremmin. Se ei silti tarkoita etteikö sillä vähemmistöllä, jolla menee huonosti, menisi entistäkin huonommin.

Valitettavasti suomalainen politiikka palkitsee hallituksen, joka parhaiten lisää juuri yhteiskunnan enemmistön vaurautta. 1990-luvulta alkaen enemmistö on vaurastunut vuosi vuodelta. Samalla on kuitenkin tosiasia, että pahoinvoivilla menee vuosi vuodelta huonommin.

Opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, lapsiperheet. Siinä muutama ryhmä, jonka toimeentulo heikkenee muutamista lähinnä kosmeettisista parannuksista huolimatta. Hyvä esimerkki on opiskelijat, joiden opintorahan korotus (15% elokuun alusta) ei tuo opiskelijan ostovoimaa edes vuoden 1992 (edellisen korotuskerran) tasolle. Samalla opiskelijaruuan tuottajille annettiin oikeus nostaa opiskelijaaterian hintaa. Toisesta taskusta sisään, toisesta ulos.

Mutta hei, mehän nostettiin opintorahaa!

Valitettavasti Suomessa ei jatkossakaan voiteta vaalja kertomalla kuinka paha olo osalla suomalaisia on. Toivottavasti media ei kuitenkaan unohda heitä, vaikka hallitus siihen haluaa painostaa.

Pääsiäismuistoja

Pääsiäislauantaina pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni kuuntelemaan livenä Giovanni Battista Pergolesin mestariteosta Stabat Mater. Pergolesin versio Stabatista on ollut minulle henkilökohtaisimpia teoksia aina pääsiäisestä 2000, jolloin ensimmäistä kertaa kuulin sen aloitusosion Classic FM:n listaohjelmassa.

Seuraavana päivänä kävin ostamassa sen levyllä.

Pergolesi oli kuollessaan 26-vuotiaana tulevaisuuden lupaus, tunnettu ennen kaikkea koomisista oopperoistaan. Viimeisenä työnään sävelletty Stabat Mater oli tilaustyö San Luigi di Palazzon veljeskunnalle. Munkkien mielestä lopputulos oli kuitenkin liian hilpeä, eivätkä he sitä ottaneet käyttöön.

Pergolesin Stabatissa on monta erinomaisen koskettavaa osaa. Elämäniloiset, jopa hilpeät osat vuorottelevat saumattomasti synkkien ja surullisten kanssa. Kaiken kruunaa viimeinen quando corpus morietur jonka surumielinen seesteisyys saa aina kylmät väreet liikkeelle.

Kuolevan tulevaisuuden lupauksen viimeisissä sanoissa on valtavaa vilpittömyyttä, rehellistä kohtaloon taipumista ilman katkeruutta. Kun ruumiini kuolee, suo sielulleni annettavan Paratiisin kunnia.

Jos joskus käyttäisin niin perihienostelevaa termiä kuin puhutella, sanoisin että kohta on aina puhutellut syvästi minua. Jos nyt joutuisin luopumaan maallisesta vaelluksestani, voisinko olla yhtä seesteinen ja nöyrä? Minä joka en todellakaan ole oman aikani (enkä ehkä tulevaisuudenkaan :) nero ja suuri lupaus?

Kesätyöt on p*******ä

Kesäopinnot on ylivoimaisesti suurin epäkohta suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä.

- Miksi meille puhutaan kokoaikaisesta opiskelusta, kun kuitenkin meidät potkitaan pellolle vähintään kolmeksi kuukaudeksi vuodessa. Jopa KELA ottaa lähtökohdakseen, ettei opiskelija suinkaan opiskele kesällä. Siispä opintotuen maksamisen voi lopettaa ellei opiskelija erikseen muuta toivo. Tilanne olisi sama, jos työttömälle sanottaisiin toukokuussa, että "hanki sitten töitä itsellesi kesäksi, työttömyyskorvauksia emme ainakaan maksa".

- Tämä antaa kouluille tekosyyn olla järjestämättä opetusta kesällä. Yliopiston opetushenkilökunta on ns. kokonaistyöajan piirissä, joten heillä ei ole mitään lähtökohtaista oikeutta vaatia kesäkuukausia lomaksi. Itse asiassa suuri osa henkilökunnasta työskentelee myös kesäisin. Heitä ei vain kiinnosta opettaminen, koska kesällä on mukavampi tehdä omaa tutkimusta.

- Kaiken lisäksi useissa korkeakouluissa jopa kesäaikainen opiskelu tenttimällä on tehty vaikeaksi, jopa mahdottomaksi. Esimerkiksi Vaasan yliopiston järjestää koko tulevana kesänä tasan yhden kesätenttipäivän. Kuinka hankit siinä kolmessa tunnissa ne tarvittavat 9 opintoviikkoa?

- Lisäksi opiskelijat ryntäävät kaikki yhdellä kertaa työmarkkinoille. Jokainen taloustiedettä lukenut tietää, mitä tapahtuu jos työn tarjonta moninkertaistuu samalla kun kysyntä pysyy ennallaan (ja jopa laskee monilla aloilla). Palkat ja muut työehdot joustavat ja kesätyöntekijät ovatkin paitsi alipalkattuja, monesti suoranaisen riiston kohteena.

- Samalla nuori joutuu ottamaan vastaan minkä tahansa työpaikan selvitäkseen kesästä. Mäkkärin kassa, Prisman lihatiski, kaupungilla kukkia istuttamassa... siinä sitä akateemiselle työkokemusta kerrakseen.

Kesätyöjärjestelmämme kaipaa melkoista vallankumousta!

Kokoomusnuorten nyrkit heiluivat...

Samalla kun me tarjosimme viihdettä Oulun nuorisolle, Kokoomusnuoret tarjosivat vauhtia ja äksöniä Himoksella. Kokkarinuorten tapahtumassa joku kohtuukännissä ollut porvari oli vetänyt toista turpaan.

Kokkarinuorten tuore pääsihteeri kommentoi tapahtunutta seuraavasti:

"Meillä on jatkossa kyllä keinot estää talvipäiville kuulumattomien henkilöiden pääsy mukaan ja puutumme kyllä alkoholin käyttöönkin"
Linkki Iltalehden juttuun.

Hyvä vitsi, Esa*. Luuletko tosiaan että kokkarinuoret tulevat Jämsään asti kuuntelemaan Laitinen-Pesolan luentoa ay-liikkeestä?

*Kokoomusnuorten liiton pääsihteeri Esa Aula oli Vaasassa samassa fuksiryhmässä kanssani. Pienet piirit ne on politiikassakin :).

Takki tyhjeni

Oulun keikka vei mehuja, vaikka oma osuuteni olikin varsin pieni. Illan yleisötilaisuus toi mukanaan sekä pettymyksiä että onnistumisia. Noin 100 hengen yleisö oli minulle pieni pettymys. Sen sijaan 14 uutta jäsentä oli tuosta määrästä loistava saavutus!

Kiitokset valtavasta työstä kuuluu toiminnanjohtajallemme Lauralle, sekä Oulun energisille naisillemme Ennille ja Riitalle!

Kokonaisuuteen ei todellakaan voi siis olla pettynyt, etenkin kun kaiken ohella pidettiin mielestäni hyvä hallituksen kokous, jossa oli myös aikaa keskusteluille. Seuraava hallitus+yleisötapahtuma onkin sitten 17.5. Joensuussa. Ajatuksia siitä kuinka tapahtumasta saadaan vielä hienompi ja spektaakkelimaisempi on jo paljon joten odotettavissa on hieno ilta!

Sitä ennen tällä viikolla tapaamme eduskuntaryhmämme Helsingissä. Aiomme olla liekeissä kun esittelemme kunnianhimoiset tavoitteemme ja tarjoamme uudenlaista yhteistyökuviota kansanedustajillemme.

Loppuun vielä muistoja 10 vuoden takaa. 10 vuotta sitten Nightwish oli julkaissut ensimmäisen albuminsa (joka löysi tiensä lähes välittömästi myös omaan hyllyyni) ja veti myös Jyväskylässä keikan yhdessä toisen tulokasbändin, Children of the Bodomin kanssa.

The Carpenter on yksi Nightwishin alkutaipaleen hienoista biiseistä.

Arvosana!

Vuoden ensimmäinen Arvosana ilmestyi eilen. Mielestäni se näytti hyvältä, vaikka paljon työtä on vielä tehtävänä ennen kuin ollaan tasolla jolla haluan sen olevan.

Uusi päätoimittaja Irene Naakka teki loistavan työn Arvosanan saamiseksi valmiiksi. Aikataulu ensimmäisen lehden tekemiselle oli todella tiukka ja apua ei juurikaan tullut miltään suunnalta. Kaiken lisäksi Irene tuli päätoimittajaksi koko puolueen ulkopuolelta!

Puolueen ja KD Nuorten rutiineihin tottumattoman henkilön valitseminen päätoimittajaksi oli riski, mutta tietoisesti otettu. Halusin henkilön, joka osaa ihmetellä meitä ja tapaamme tehdä asioita, näkee kaiken normaalin henkilön silmin ja uskaltaa kysyä miksi kaikki KD:ssa näyttää siltä kuin näyttää.

Niin KD kuin Nuoretkin pitää sisällään valtavan määrän erilaisia poliittisia näkemyksiä ja linjauksia. Meiltä on loikattu (niin korni esimerkki kuin tämä onkin :) niin kommunisteihin kuin kokoomukseenkin. Arvosanasta pitäisi tulla lehti, joka tuo tämän moninaisuuden esille avoimesti ja ylpeästi.

Monimuotoisuus on meille suuri voimavara, jos vain ymmärrämme itse arvostaa sitä. Puolueen ulkopuolelta tulevana Irene varmasti osaa tuoda moninaisuutemme rakentavasti esille.

Uskonnolla jatketaan

Jo kolmas uskontoa käsittelevä blogiteksti lähes peräperään. Mikähän lie, kausi menossa?

Ainejärjestö puolueen sähköpostilistalla oli kuitenkin tullut kutsu suureen väittelyiltaan ensi viikon perjantaina. Yksi väittelyn aiheista on muusikko Joel Melasniemen ja kappalainen Eivor Pitkäsen välillä aiheesta onko uskontoja kunnioitettava?

Kysymys on absurdi. Moniarvoisessa yhteiskunnassa olisi johdonmukaista jatkaa kysymyksillä onko etnistä ryhmää kunnioitettava?, onko seksuaalista suuntausta kunnioitettava? sekä onko aatteellista tai poliittista vakaumusta kunnioitettava? Aion mennä kyseiseen tilaisuuteen kuuntelemaan, sekä mahdollisesti esittämään edellä olevat kysymykset.

Kiihkoateisti Dawkinsin pseudotieteellisessä teoksessa Jumalharha esitetty ajatus maltillisista kirkkokunnista kiihkoainesten suojelijana lienee kysymyksen taustalla. Voin myöntää etten tunne ajatuksen historiaa pidemmälle, mutta tiedän sen olevan tieteellisen tutkimuksen valossa väärä. Maltillisten kirkkokuntien tukeminen vähentää tutkimusten mukaan uskonnollisen aineksen radikalisoitumista, uskontojen sortaminen puolestaan lisää sitä.

Kuvitteleeko joku tosissaan, että moniarvoinen yhteiskunta voi toimia, jos kukaan ei kunnioita toisin ajattelevia?

Kohtaaminen Krishna-munkin kanssa

Olin tänään matkalla haastatteluun (Jyväskylän ylioppilaslehti joka myös Jylkkärinä tunnetaan haastatteli minua lyhyttä juttua varten) kun Kauppakadun yläpäässä törmäsin suomalaiseen Krishna-munkkiin. Munkki tarjosi minulle pitkään kirjoja tai luomukeksejä ostettavaksi.

Valitettavasti minulla ei ollut rahaa, olisin muuten ostanut jonkun jumalaisen gurun kirjoittamia ajatuksia sisältävän kirjan. Huomattuaan ettei saa kirjaa myydyksi, siihen asti kohtelias munkki käveli nopeasti pois sanaakaan sanomatta.

Tutkimusten mukaan uskonnollinen monimuotoisuus lisää ihmisten kiinnostusta hengellisyyttä kohtaan. Samaan tapaan kuin nykypäivän monopolisoitu politiikka ei kiinnosta kansalaisia, yhden valtionkirkon asema vie kiinnostuksen ihmiselle luonnollista hengellisyyttä kohtaan.

Vaihtoehdot lisäävät kokonaiskysyntää, minkä todistaa hyvin Yhdysvallat, joissa ei ole koskaan ollut valtionkirkkoa. Tuoreimman The Economistin artikkeli aiheesta.

Uskonnollisen monimuotoisuuden hyväksyminen on edellytys sille, että tulevaisuuden (entistäkin) sekulaarimmassa yhteiskunnassa uskonnonvapautta ylipäänsä kunnioitetaan.

Elämää korven metropolissa

Ossi Östin kolumni päivän Kauppalehdessä kertoo Jyväskylän olevan korven metropoli, joka "näyttää surkean pieneltä, matalalta ja metsäiseltä". Korkeat kerrostalot ovat nekin virheitä, koska sijaitsevat väärässä paikassa, järven rannassa. "Jyväskylän paikallisherkkuja ovat kebabit, pizzat ja osuuskaupan ketjukuppiloiden puolivalmisteet" Öst sivaltelee.

Metropolin syke on Östiltä kadoksissa, olisi kirjoittajan arvioiden mukaan vaatinut Muuramen, "tuon Keski-Suomen Kauniaisten," liittämistä mukaan metropoliin.

Suhtautumalla sopivasti huumorilla kritiikkiä on hauska lukea. Valitettavasti kaikki Kauppalehden lukijat eivät varmasti suhtaudu siihen huumorilla, vaan joku saattaa ottaa sen tosissaan.

Moneen samassa kokoluokassa kamppailevaan suomalaiseen kaupunkiin verrattuna Jyväskylä on todella sykkivä, urbaani ja kehittyvä. Oikea kysymys onkin, mitä Jyväskylässä pitäisi olla, jotta se kelpaisi myös Östille?

Helsingissä syödään tasan tarkkaan yhtä paljon kebabia, pizzaa ja hampurilaisia kuin Jyväskylässäkin. Vaikka high-endiä Jyväskylästä on vaikea löytää (sellainen ravintola, kuin vaikka Vaasassa on Bacchus ja Gustav Wasa, todella puuttuu Jyväskylän katukuvasta!) ei keskiverto helsinkiläinen siellä söisi kuitenkaan, jos tänne vahingossa sattuisi päätymään Östin artikkelin luettuaan.

Entä oopperat, museot, teatterit, kaikki ne mestat joiden edessä lukee "kansallis". Jyväskylä ei kykene kilpailemaan pääkaupungin kanssa kulttuuritarjonnassa. Kuinka pystyisikään, kun kyseiset rakennukset Helsinkiin on rakennettu maakunnista kupatulla rahalla, niitä pyöritetään maakunnista kupatulla rahalla, ja niissä käyvät maakuntien rahalla kustannetut valtion virkamiehet.

Pitääkö uskontoa opettaa kouluissa?

Tämän päivän Helsingin Sanomat nosti (jälleen kerran) esille sen, kuinka koulujen aamunavauksissa saattaa olla uskonnollista sisältöä, mikä ei tietenkään miellytä ateistiperheiden lapsia. Vaikka ateistilasten oikeuksia tulee kunnioittaa siinä missä muidenkin, en ymmärrä kuinka tämä (jälleen kerran) kääntyi keskusteluksi uskonnonopetuksesta kouluissa.

Uskonto on eritäin tarpeellinen oppiaine koulussa.

- Ensinnäkin opetus ei ole ollut tunnustuksellista vuosiin, vaikka näkökulma edelleen on "oman" uskonnon. Se ei eroa mitenkään siitä että meillä Suomen historia on kohtuuttoman paljon esillä koulussa verrattuna vaikkapa Indonesian historiaan. Indonesiassa on muuten noin 235 miljoonaa ihmistä. Karkeasti 47 kertaa Suomen väkiluku.

- Koulun pitäisi olla yleissivistävä. Kuinka tämän päivän globaalia maailmaa voi ymmärtää ymmärtämättä uskontoa?

- Lukion oppimäärään kuuluu pakollisena esimerkiksi biologian kurssi jonka sisältöön kuuluu kasvien ja eläinten soluhengitys. Sen sijaan maailmanuskontoja käsittelevä kurssi on vapaaehtoinen. Ehkä se olen vain minä, mutta ymmärrys vieraita uskontoja kohtaa on avartanut myös vieraiden kulttuurien ja maailman poliittisen tilanteen ymmärrystä. Soluhengitystä en ole toistaiseksi tarvinnut.

Ennen kaikkea, uskonnonvapaus tarkoittaa myös positiivista uskonnon vapautta. Miksi uskonnottoman vähemmistön pitäisi saada estää enemmistön uskonnon mukaisten aamunavausten pitäminen?

Moniarvoisessa yhteiskunnassa lähtökohtana voi olla ainoastaan kaikkien ryhmien laajin mahdollinen oikeus elää oman arvopohjansa mukaista elämää.

Uusi työnantajani

on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta.

http://www.jyy.fi/fi/etusivu/?id=9&selArticle=69

KD Nuoret - kohti tavoitteita!

Sunnuntain Hesari puolestaan kertoi kuinka poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenmäärät ovat, paria poikkeusta lukuun ottamatta, olleet laskusuunnassa viimeisten parin vuosikymmenen ajan.

Poikkeuksen tekevät identiteettinsä kanssa hukassa lähemmäs parikymmentä vuotta ollut Vasemmistoliiton Vasemmistonuoret, sekä ympäristöasioiden nousun myötä jatkuvassa nosteessa olevat Vihreät nuoret ja opiskelijat. Selittävänä tekijänä tosin on ko. järjestöjen lähtökohtainen alennustila - etenkin ViNO:n tapauksessa - joten nousu on helppo ymmärtää.

KD Nuoret asetti yhdeksi tämän vuoden tavoitteistaan jäsenmäärän nostamisen n. 200 jäsenellä 1200 jäseneen. Haaste on kova, sillä käytännössä se tarkoittaa noin 300 uuden jäsenen löytämistä vuoden aikana (edellisen vuoden aikana 31 vuotta täyttäneet poistuvat jäsenrekisteristä 1.1. tuoden n. 100 jäsenen pudotuksen).

Pohja uusien jäsenten hankkimiselle on hyvä. Pari vuotta sitten lanseerattu henkilöjäsenyys KD Nuorissa on jäsenelle ilmainen, eikä edellytä liittymistä itse puolueeseen. Näin henkilö voi osoittaa kannattavansa arvojamme ilman että samalla sitoutuu uhraamaan kallista aikaansa ja (nuorelle usein vähäistä) rahaansa politiikkaan.

Asetimme myös näkyvyyden yhdeksi tavoitteeksemme. Kuluvan vuoden aikana KD Nuoret järjestää enemmän tapahtumia ja projekteja ja on mukana useammilla messuilla ja festareilla kuin varmaan koskaan aiemmin. Näkyvyyden myötä uusia jäseniä on jo liittynyt alkuvuoden aikana kiva määrä.

Myös hallituksen toimintatapaa muutettiin. Nyt hallitus kokoontuu eri puolilla Suomea ja jokaisen kokouksen yhteydessä järjestetään yleisötapahtuma. Tällä tavoin osoitamme olevamme läsnä koko Suomessa. Samalla hallitus pääsee kosketuksiin tavallisten ihmisten - jäsenten ja ulkopuolisten - kanssa.

Seuraava yleisötapahtumamme on lauantaina 8.3. Oulussa. Mukana menosssa on paikallisia bändejä ja tietysti koko KD Nuorten hallitus.

SDP - Viimein järjen kelkkaan?

Eilinen Hesarin verkkolehti kertoi "demarijohtajan" haluavan pidentää oppivelvollisuuden päättymistä 18 vuoteen ehkäistäkseen nuorten putoamista 2. asteen koulutuksesta.

Kyseinen "demarijohtaja" oli Demarinuorten pj Heta Välimäki. Se minkä HS:n nettiuutiset unohtaa mainita on, että KD Nuoret esitti saman vaatimuksen jo kaksi vuotta sitten.

Seuraavat 50 vuotta

Otin jo aiemmin kantaa siihen, kuinka tyhjältä "50 vuotta politiikan suolana" -slogan tuntuu nykyisin. Jos ruokaan laittaa enemmän kuin ripauksen suolaa se maistuu jo pahalta ja on sitä paitsi epäterveellistä.

Tänä päivänä politiikka on rasvaista ja tulee joka tapauksessa kaikilla mausteilla, jolloin se vähäisen suolan makukin häviää näkymättömiin. Uusia näköaloja puolueessa kaivataan reilusti ja ennen kaikkea voittajan asennetta.

Seuraavat 50 vuotta KD voisi kokeilla politiikan ytimenä olemista maustehippusten sijaan. Mikään ei maistu pitkän hiihtolenkin* jälkeen paremmalta kuin kunnon lautasellinen höyryävää lihakeittoa**. Siinä on sopivasti suolaa ja pippuria, mutta ennen kaikkea se on itsessään täyttävää ja terveellistä.

Ehdotukseni KD:n uudeksi sloganiksi on: "Kristillisdemokraatit - Lihakeittoa".

* Myönnetään, en ole hiihtänyt ainakaan kahteen talveen.
** Paitsi jos on kasvissyöjä.

Karkoitetaan nuoret!

Karkoitetaan nuoret!

Yhteiskunnan silmissä nuoret ja nuoret aikuiset eivät ole täysin ihmisiä. Heidän oikeuksistaan ei tarvitse välittää, jos ne menevät aikuisten koettujen etujen kanssa ristiin.

Pelkonen ja Tuomioja

SDP:n puheenjohtajapeli tiivistyy. Tuomioja yrittää ostaa irtopisteitä elvistelemällä nuoruuden huumekokeiluillaan. Irtopisteet toki ovatkin tarpeen, Tuomioja todennäköisesti häviää kisan lähes kenelle tahansa ehdotetulle vastaehdokkaalle. Todennäköisimmät tulevat pj:t lienevät Urpilainen ja Filatov.

Jaana Pelkonen puolestaan iloitsee eduskunta-avustajan paikasta. Melkoista urakehitystä henkilölle, joka vain vähän aikaa sitten ilmoitti Suomen olevan liian pieni hänelle.

Demarien puheenjohtajakilpailu uusiksi

Päivän "suuri" uutinen oli Demarien puheenjohtajan Eero Heinäluoman astuminen alas puheenjohtajan paikalta. Päätös oli odottamaton mutta sikäli viisas, että ilman puheenjohtajan vaihtoa SDP olisi todennäköisesti jatkanut luisumista kolmen suuren puolueen pienimmäksi.

Demarien pää-äänenkannattajassa Helsingin Sanomissa Hanna Kaarto hehkuttaa että "kukaan ei voi enää sanoa, etteikö Sdp:n uudistuminen olisi nyt todellista."

Ratkaiseva tekijä on tietysti uuden puheenjohtajan nimi. Talouskasvun hiipuminen on herättänyt populistisia vasemmistoliikkeitä unestaan monissa länsimaissa, Saksan osavaltiovaalit tuoreimpana esimerkkinä. Demarileirissä Tuomiojan kaltainen, aidosti punainen ehdokas saattaakin vaikuttaa houkuttelevalta vastavedolta tilanteeseen, jossa Vasemmistoliitto saattaa muuten olla suurimman potin viejä.

Meille Tuomiojan valinta sopisi oikein hyvin. Patavanhoillinen Tuomioja ajaa linjauksia, joiden kantava voima on 60-luvun militantti aatteellisuus modernin maltillisen ja rationaalisen rakentavan politiikan sijaan.

Minä voin sen sanoa ääneen. Tuomiojan johdolla SDP:n uudistuminen ei suinkaan olisi todellista, ennemmin Demarit jatkaisivat taantumistaan. SDP:n onneksi Tuomiojalle on vaihtoehtoja, erinomaisena esimerkkinä vaasalainen Kumpula-Natri.

Kirpputori, Vanhan Kirjan Talvi ja markkinatalous

Lauantaina suuntaamme Ilokiveen kirpparille, sieltä kaupunginkirjastolle, jossa järjestetään talvikauden suurin vanhojen kirjojen myyntitapahtuma Vanhan Kirjan Talvi.

Mahdollisuus tavaroiden kierrättämiseen ja uusiokäyttöön parantaa uutena ostetun esineen jälleenmyyntimahdollisuuksia ja siten sen arvoa. Vähittäiskaupan alalla luulisi siis olevan riittävät houkuttimet järjestää kirpputoreja.

Lisää vanhoja Kauppalehtiä

Tammikuun naisyrittäjyys-liitteen kannessa Paola ja Pirjo Suhoselle "yrittäjyys on vapautta tehdä asioita oman arvomaailman pohjalta".

Meille KD edustaa samaa.

Katsaus Kauppalehtiin

Kultani juna saapuu tarkalleen 10 tunnin kuluttua ja siivoilin kämppääni kuntoon sitä silmällä pitäen. Tiedätkö sen tunteen, kun jostain löytyy yli kuukauden vanha lehti?

Keskiviikkona 2.1. Kauppalehti kirjoittaa etusivullaan sijoittajien uskovan kurssinousun jatkuvan. Uusi vuosi alkaa positiivisilla odotuksilla, niin kuin ehkä hyvä onkin. Pörssissä kurssinousu ei ole jatkunut, joskin lasku on tasaantunut eikä yleisindeksi ole alkuvuoteen verrattuna sittenkään romahtanut, vaikka välillä niin näytti käyvän.

Moni nauttii tuomiopäivän saarnaamisesta, taloudessakin. Aikaisempiin taantumiin verrattuna makrotaloudellinen data on kuitenkin reilusti positiivisempaa. Vaikka Yhdysvalloissa selvästi on jo menossa taantuma, osa ekonomisteista odottaa käänteen tapahtuvan vielä tänä vuonna. Yhdysvaltalainen ekonomisti Greg Mankiw kirjoittaa erinomaista blogia (joka on erinomainen paitsi yleensä erittäin lyhyiden tekstiensä, myös runsaiden linkkiensä takia), jossa taantumaan on viitattu säännöllisesti.

Suosittelen blogin seuraamista kaikille taloustieteestä kiinnostuneille. Tammikuussa Greg (saanhan sanoa sinua Gregiksi, mr. Mankiw?) kirjoitti nykyisestä taantumasta seuraavaa

Kristillisdemokratian ABC

Eduskuntaryhmämme pääsihteeri, VTM Merja Eräpolku valmisteli tiiviin paketin Kristillidemokratian perusteista ideologiana ja liikkeen historiallisesta kehityksestä meillä ja muualla. Erinomaista luettavaa ihan jokaiselle.

Tekstin löydät täältä

Halonen ja hallitus mokasivat

Keskustelu Kemijärven sellutehtaasta ei laannu. Sellutehtaan lopettaminen on tragedia joka koskettaa satojen lappilaisten elämää ja siksi onkin ihmeellistä että hallitus ei ole käyttänyt osakeyhtiölain sille tarjoamia mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon.

Osakeyhtiölain 5:4§ mukaan ylimääräisen yhtiökokouksen koollekutsumiseen riittää 10 prosentin osakeomistus. Oikeusvaltiossa yhtiökokous on yrityksen ylin päättävä elin, jossa jokaisella osakkeenomistajalla on omistuksensa suuruinen vaikutusmahdollisuus yhtiön suuriin linjoihin. Valtiolla n. kolmanneksen omistajana olisi sitä kautta ollut mahdollisuutensa vaikuttaa reilusti Kemijärven sellutehtaan pelastamiseen.

Ilmeisesti hallituksesta puuttuu riittävä yhtiöjuridinen osaaminen.

Myös tasavallan presidentti moitti Stora Enson toimia ja valtion omistajaohjauksen passiivisuutta. Halonen olisi kuitenkin halunnut käyttää valtion painostusvoimaa pörssiyhtiön päätöksenteon kumoamiseksi. Outo ja tahditon ehdotus juristin koulutuksen saaneelta.

Osakeyhtiölain 1:5§ mukaan osakeyhtiön tehtävä on lisätä omistajiensa varallisuutta (jollei yhtiöjärjestyksessä toisin sanota), saman lain 1:7§ kieltää yhtiötä tekemästä päätöksiä, jotka (ilman liiketaloudellista perustelua) hyödyttävät vain osaa omistajista. Tämän säännöksen nimenomainen tarkoitus on suojata vähemmistöomistajia.

Vaikka valtio kykenisi vaikuttamaan asiaan, olisi sekä moraalisesti että oikeudellisesti tuomittavaa tehdä päätös joka hyödyttää vain yhtä omistajaa, valtiota. Erityisen epäoikeudenmukaista on, jos yksi omistaja kykenee käyttämään kansanjoukkoja oman etunsa ajamiseen.

Tapa romuttaisi sekä demokratian, että oikeusvaltion periaatteet. Parhaiten perillä oikeanlaisesta lähestymistavasta näyttää olevan Bjarne Kallis, joka kehotti lappilaisia ostamaan Stora Enson osakkeita ja menemään yhtiön varsinaiseen yhtiökokoukseen kertomaan näkemyksistään.

50 vuotta suolaa.

KD:n 50-vuotisjuhlavuoden sloganina on "50 vuotta politiikan suolana". Iskulause on tietysti alluusio Matt. 5:13 "te olette maan suola" -vertauskuvaan. Monille KD on ollut enemmänkin suolaa haavoihin kuin miellyttävä lisämaku. Toivottavasti tulevat 50 vuotta näkevät aiempaa rakentavamman puolueen muutosjarrun sijaan.

Suolavertauskuva kertoo karua kieltä myös puolueen kasvuhaluttomuudesta. Puoluehallituksessa istuu edelleen paljon ihmisiä, joille "rotupuhtauden" säilyttäminen on tärkeämpää kuin vaikutusvallan lisääminen.

Kuka laittaisi ruokaansa 10% suolaa?

http://kd.multiedition.fi/KD/www/fi/jarjesto/kd_50v./index.php