Muutto edessä

Aloitan uudessa työssäni Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan (VYY) pääsihteerinä maaliskuun alussa. Se tarkoittaa jälleen kerran muuttoa, tällä kertaa takaisin Vaasaan. Ei Vaasassa mitään vikaa ole, mutta tämä on kolmas muutto puolentoista vuoden sisään, joten alkaa jo riittää.

Muuten kyllä odotan jo innolla uutta tehtävää: roimasti lisähaasteita ja innostava ympäristö saavat kädet jo hikoamaan. Ei siinä, kyllä JYY on ollut hyvä paikka tehdä työtä ja työyhteisö mukava ja kannustava.

Työpaikan hakeminen VYY:sta sai minut pohtimaan ihmisten syitä lähteä politiikkaan. Koin ensimmäistä kertaa, että nuorisopolitiikalle uhrattu aika koettiin ennemmin eduksi, kuin haitaksi työhaastattelussa. Ajatus herätti ristiriitaisia tunteita, sillä tajusin oikeasti, että mitä pidempään olen ollut politiikassa mukana, sitä enemmän sitä on alkanut ajatella siitä saatavana taloudellis-sosiaalisen hyödyn kautta.

Tajusin myös, että aika moni muukin politiikkaan osallistuva nuori alkaa lyhyen mukanaolon jälkeen painottaa puheessaan enemmän osallistumisesta saatavaa hyötyä (jota KD:ssa tosin ei oikeastaan ole :) ja entistä vähemmän siihen liittyvää idealismia.

Ehkä se on vain osa aikuistumista kilpailuyhteiskunnassa?

Päivi Räsänen ja sunnuntairuuat

Päivi Räsänen esitti kauppojen sunnuntaiaukioloista tulleen päätöksen jälkeen, että sunnuntaina ruuan tulisi maksaa enemmän kuin arkena. Ajatus sai aika tyrmäävän vastaanoton, mikä kertoo enemmän Suomessa käytävän keskustelun tasosta kuin Räsäsen kommentista. (Räsäsen kommentti poiki paitsi viimeisten kuukausien törkeimmät lehtikuvat, myös "Päivi Räsänen. Vittu olet idiootti!!!" -facebook ryhmän. :D)

Kun tarkemmin tarkastelee Räsäsen ehdotusta, se näyttää yllättävän järkevältä. Sunnuntai on jo tähän asti ollut kaikista laiskin kauppapäivä, minkä lisäksi työntekijöille maksettavat sunnuntailisät tarkoittavat, että kaupan kannattavuus on väistämättä sunnuntaina heikompi, kuin muina päivinä. Tätä kompensoi tosin pienenevä ruuan hävikki, mikä tuskin kattaa sunnuntain suurempia kustannuksia. On väistämätöntä, että sunnuntaikauppa laskee kaupan katteita.

Tämä johtaa yhtä väistämättä paineeseen nostaa ruuan hintaa. Ruuan hintainflaatio taas rankaisee kaikken eniten pienituloisia, kuten opiskelijoita ja eläkeläisiä. On täysin perusteltua vaatia, että sunnuntaikaupan erilaisen hintarakenteen tulee näkyä hinnoissa.

Uusien ajatusten esittäminen on kuitenkin Suomessa yhtä kuin poliittinen itsemurha. Suomessa tulee ajatella samalla tavalla muiden kanssa tai joutuu sosiaalisen sekluusion kohteeksi.

ps. Ratkaisu sunnuntaikaupan vääristyneeseen kustannusrakenteeseen tulee ajan myötä työn sunnuntailisien poistumisen kautta. Kun yhteiskunta siirtyy 24/7 elämään, ei yö- viikonloppu- tai pyhälisille ole enää mitään perustetta. Kenen hyvinvointi tämän kaiken seurauksena sitten kasvoi? Ehkä suurten yritysten omistajien.

Joseph Biden

Yhydsvaltojen presidentinvaaleissa varapresidentillä on usein varsin näkyvä rooli. Etenkin Sarah Palin herätti Suomessakin asti paljon tunteita, pääasiassa negatiivisia. Kommentoimatta sen enempää Paliniin kohdistettua lokaamista, esitän ihmettelyni siitä, miten vähän Obaman varapresidentistä Joe Bidenista puhuttiin.

Palinin ruotimiselle esitettiin perusteena nimen omaan sitä, että McCain vanhana patuna saattaa kupsahtaa kesken kauden, jolloin Palinista tulisi presidentti. Välittömästi vaalin jälkeen uutisissa asti esitettiin asiantuntija-arvioita, joiden mukaan Obama yritetään salamurhata vähintään pari kertaa tulevan neljävuotiskauden aikana.

Onkin hassua, että siinä tapauksessa presidentiksi astuva Joe Biden on jäänyt täysin huomiotta Suomen mediassa. Kuka on tämä mies, mitä hän ajattelee? Ketään ei tunnu vaivaavan ajatus siitä, että Yhdysvaltoja johtaa jopa todennäköiseksi arvioidun murhan jälkeen ihminen, josta kukaan ei tiedä mitään.

Demokratian ja maailman tulevaisuuden kannalta olisi ollut parempi, jos media olisi kiinnittänyt huomionsa Palinin sijasta Bideniin.

Analyysi vaalituloksista

Kunnallisvaalit olivat menestys KD:lle. Suhteellisella kannatuksella mitattuna tulos oli KD:n historian toiseksi paras, jääden vain 0,1% vuoden 2000 tuloksesta. Absoluuttisesti äänimäärällä mitattuna tulos oli kaikkien aikojen paras! Kun ottaa huomioon 8 vuoden aikana tapahtuneet loikkaukset ja sen että jo ennen vaaleja tiedettiin kolmen puolueen (ps. kok. ja vihr.) voittavan vaalit, voi positiivisesta tuloksesta olla perustellusti onnellinen.

Tästä tilanteesta on huomattavasti parempi jatkaa työtä kuin vaaleja edeltäneestä!

Tämä on kuitenkin vain puoli totuutta. Toinen puoli on, että joillakin alueille otimme myös takapakkia. Erityisesti Satakuntaa voi pitää huolestuttavana, mutta myös Pohjois-Karjalan pienet miinukset eivät näytä hyvältä. Myös suurten kaupunkien tuloksia voi pitää hienoisena pettymyksenä: suurimmassa osassa suuria kaupunkeja valtuustoryhmämme on vain muutaman valtuutetun kokoinen. Lahdessa ja Vantaalla vieläpä menetimme yhden paikan, vaikka Turussa saimmekin toisen valtuutettumme.

Identiteetiltään urbaanit citykonservatiivit muodostavat merkittävän osan KD Nuorten jäsenistöstä. Tämän porukan, kuten myös muiden kaupunkilaiseksi itsensä mieltävien houkutteleminen toimintaan ei onnistu, mikäli KD ei profiloidu nykyistä voimakkaammin myös kaupunkilaisten puolueeksi. Jos se onnistuu kerran perussuomalaisilta, täytyy sen onnistua meiltäkin.

Kokonaisuutena kuitenkin positiiviset vaalit, KD on näiden vaalien jälkeen vahvempi kuin vaaleja ennen.

Suomi tarvitsee taloustieteitä

Tänään(kin) uutiset oli pullollaan talouskriisistä tai sen oireista kertovia juttuja. On hassua ajatella, että nykymaailmassa talous ei kuulu yleissivistykseen - ainakin jos peruskoulun ja lukion pakollista oppimäärää tarkastelee.

Luonnontieteillä näyttäisi olevan selkeä yliedustus pakollisten aineiden joukossa. Niinpä lukiossa opin mm. mitä on soluhengitys ja tunnistamaan soluelimet ulkonäöltä. Rakastan biologiaa ja nautin niistä tunneista valtavasti.

Mutta lukion jälkeistä elämää ajatellen; olen törmännyt huomattavasti harvemmin soluelimiin kuin talouskysymyksiin jokapäiväisessä elämässäni. Ja kun talouden mekanismit eivät kuulu yleissivistykseen, törmää mitä karmeimpiin väärinkäsityksiin ja väärään tietoon julkisessa keskustelussakin.

Toisin sanottuna, tänä päivänä on vaikea kutsua sivistyneeksi ihmistä, joka ei hallitse talouden mekanismien toimintaa, niin yleisluontoisesta asiasta on kyse. Karua puhetta, kun suurin osa meistä ei näitä mekanismeja oikeasti taida tuntea. Mutta tähän tulokseen olen väistämättä tullut, minkäs minä sille voin :D

Ehkä olisi aika korjata asia, ja tuoda yhteiskuntaopin rinnalle pakollin talousopin kurssi jo peruskouluun.

Kunnallisvaalit lähestyy

Kunnallisvaalit lähestyvät jälleen. Toisin kuin eduskuntavaaleissa, kunnallisella tasolla nuoren on jopa mahdollista päästä osaksi päätöksentekoa. (Eduskunnassa on tasan 1, siis 0,5% alle 30-vuotiaita.)

Nuorten pahoinvointi nousee päivä päivältä selkeämmin otsikoihin. Kymmenen-kahdenkymmenen vuoden laiminlyöntien tulos alkaa tulla näkyville. Viimeisimpänä uutisoitiin, kuinka entistä useamman nuoren aikuisen mielenterveys on koetuksella.

Ratkaisu on yksinkertainen: nuori, äänestä nuorta!

Jos sattuu asumaan Jyväskylässä (nykyisessä tai tulevassa), hyvä kohde on Asmo Maanselkä. Älykäs, älykäs nuori, jonka kyky omaksua uutta tietoa yhdistettynä uteliaaseen ja uutta luovaan ajatteluun on hämmästyttänyt minua vuosien varrella lukemattomia kertoja. Valtuustoon tulee menemään jos jonkilaista kapuloiden rattaisiin heittäjää ja kahvinjuojaa.

Asmolle annettu ääni ei mene hukkaan, sen voin luvata.

Kokoomusnuorten kalenteri

Kokoomusnuoret julkaisivat eilen kalenterin, jota mm. iltalehti luonnehti jo ilmestyessään kohukalenteriksi. Muilla nettisivuilla kalenteri oli yleensä rohkea tai eroottinen. Yleisessä levityksessä olleet kuvat nähneenä kalenteria on vaikea pitää mitenkään rohkeana saatika sitten eroottisena. Vihjailevana enintään.

MTV3:n toimittaja soitti vielä iltapäivällä minulle asiasta. Minkälaisia tunteita eroottinen kalenteri KD Nuorissa herättää? No ei mitään erikoisia. Harmittaa, että tämä on ainoa tapa jolla nuoret poliitikot voivat päästä mediassa läpi. Aika epätodennäköistä, että me tekisimme sellaisen. Politiikan pitäisi olla vakava asia, meneekö uskottavuus? Miten niin vakava asia? Miksi politiikka olisi yhtään vakavampaa kuin elämä yleensä? Samaa kilpailua ja mielikuvilla pelaamista se on kuin muukin toiminta julkisuuden areenalla tänä päivänä.

MTV3:n nettisivujen mukaan pahoittelin, että nuoret lähtivät tällaiseen. Noh, kai sen sitten niinkin saattoi ymmärtää. Ei ne kommenttini siellä montaa tuntia olleetkaan, kunnes sen korvasi artikkeli toisten suurten puolueiden (l. kaikki paitsi kd, ps ja rkp) nuorisojärjestöjen kannoista kalenteriin. Jännä nähdä mitä HBL kertoo minun sanoneen (jos edes julkistavat kommenttiani vaikka sitä kysyivätkin).

Episodi kertoo valitettavasti enemmän tämän päivän mediajulkisuudesta kuin Kokoomusnuorista. Nuori saa itsensä kuulluksi vain olemalla rohkea ja eroottinen. Tuskin tämä edistää nuorille tärkeiden asioiden nuosemista poliittisen agendalle. Julkaistujen kuvien perusteella kokoomusnuoret ovat kauniita ja treenattuja. Onneksi KD Nuoret on tavallisempien, vähemmän täydellisten ihmisten järjestö.

Ehkä pitäisi tehdä kalenteri, jossa minä ratsastan läskit hyllyen ilman paitaa lampaan selässä. Sitä tuskin kukaan haluaisi katsoa, saati ripustaa seinälleen. Mediaa se saattaisi kiinnostaa sitäkin enemmän.

Lomaltapaluu

Kahden kuukauden tauko blogin kirjoittamisesta on tehnyt ihan hyvää. Monesti tulee oltua näennäisesti lomalla, pyöritellen kuitenkin koko ajan ajatuksissa kaikkea sitä, mitä pitäisi tehdä. Näin ainakin itselläni.

Tällä kertaa olen pystynyt olemaan pari kuukautta lähes täysin ajattelematta blogia. Yhteiskunta on muuttumassa suuntaan, jossa jokainen meistä on "oman elämänsä yrittäjä". Projekti seuraa toistaan, ja jokainen lyhytkin loma on pois kyvystämme kilpailla toisten kanssa.

Vasemmistossa on perinteisesti itketty tämän muutoksen johdosta, tekeehän se meistä ihmisistä entistä stressaantuneempia ja väliinputoajienkin määrä kasvaa. Oikeistossa lisääntynyt kilpailu on toivotettu ilolla vastaan.

Kukaan ei ole esittänyt keinoja, joilla ihmiset kykenisivät sopeutumaan ja selviämään muuttuneesta tilanteesta.

Joensuu 17.5.

Joensuun hallituksen kokous saatiin kunnialla päätökseen. Paikalla oli varsin lupaava joukko hallituksen jäseniä, sekä paikallisia aktiiveja.

Ensimmäistä kertaa tänä vuonna tajusin, että hallituksemme näyttää uskottavammalta ja potentiaalisemmalta kuin varmaan koskaan ennen. Omaa heikkouttani on, etten ole kyennyt saamaan hallituksesta enempää irti kuin mitä olen saanut. KD Nuoret kasvaa kuitenkin nyt vauhdilla henkisesti, mikä näkyy myös voimakkaana jäsenmäärän nousuna. Joensuustakin saatiin muutamia uusia jäseniä.

Jäsenmäärän kasvaminen on tärkeä mittari, mutta ei itse tarkoitus. Tärkeintä on, kuinka paljon tapahtumia saamme aikaiseksi, kuinka paljon ihmisten mielipiteitä jalostettua ruohojuuritasolta yhteiskunnalliseksi muutokseksi ja kuinka paljon innostettua nuoria mukaan vaikuttamaan omiin elämisen ehtoihinsa.

Näiden asioiden eteen on paljon työtä tehtävänä, emmekä saa unohtua vain keräämään uusia jäseniä tilastoja komistamaan.

Tervetuloa myös uudet jäsenet mukaan muuttamaan maailmaa!

I'm asking you to believe!

KD:n eduskuntavaalien 2007 sloganina oli "usko tai älä". Se oli tarkoitettu itseironiseksi, mutta myös sisällöllisestä monimerkityksisyydestä huolimatta osuvaksi. Media haukkui sloganin lyttyyn, syyttäen perinteiseen tapaansa KD:ta uskonnon ja politiikan sekoittamisesta.

Otsakkeena oleva teksti ei ole käännös KD:n 2008 kunnallisvaaliteemasta. Suomeksihan tuo tarkoittaisi suunnilleen "pyydän sinua uskomaan!". Teksti on Yhdysvaltojen yhden presidenttiehdokkaan vaalisivuston etusivulla olevan tekstin boldattu aloituslause.

Arvaatko kenen?

Hauskaa vappua!

Meni jo.

Vappu oli kuitenkin hauska ainakin KD Nuorten osalta: Kouvolasta saimme 160 uutta jäsentä yhden illan aikana! Taaskaan en ole vähäisimmässäkään määrin syyllinen loistavaan tulokseemme, mutta se tuo valtavasti uutta voimaa omaan toimintaan!

Uudet jäsenet valitsevat pääsääntöisesti henkilöjäsenyyden KD Nuorissa. Henkilöjäsenet eivät liity puolueeseen, vaan ainoastaan KD Nuoriin. Näin ollen he myös automaattisesti lakkaavat olemasta jäseniämme täytettyään 31 vuotta. Henkilöjäsenet ovat meille kullan arvoisia. On tärkeää näyttää, että toiminnallamme on kannatusta, vaikka aktiivien määrä ei päätä huimaisikaan.

Puolueelle henkilöjäsenet tietysti ovat ongelma. Ennen pitkää uusien jäsenten määrä puolueessa vähenee, mikäli KD Nuorten henkilöjäseniä ei kyetä houkuttelemaan myös puolueen jäseniksi. KD:n pitää joka tapauksessa herätä huomaamaan, että postmodernissa yhteiskunnassa poliittinen aktiivisuus on vain yksi ihmisen vapaa-ajasta kilpailevista monista aktiviteeteista.

Mitä sellaista poliittisella osallistumisella on tarjottavana, että se hakkaa lätkämatsin, leffaillan, kuutamokävelyn tai vaikka viikonlopun maalla? KD Nuoret yrittää näyttää isoille mallia; hallituksen kokous onkin samalla bändin keikka tai illanvietto. Piknik puistossa tai leffailta kääntyy yhteiskunnalliseksi vaikuttamiseksi, kun asiaa lähestyy oikein.

Vetoaminen ihmisten yhteisvastuullisuuteen toimii vuosi vuodelta huonommin, sillä se on pohjimmiltaan ristiriidassa postmodernin kanssa.

(Seuraava hallituksen kokous/ bänditapahtuma Joensuussa lauantaina 17.5.)

Rööki ja ympäristö

Karpela ihmetteli salatupakoinnistaan noussutta kohua. "Puhuttaisiin ennemmin vaikka ympäristöstä", Karpela tuumasi. Hei Tanja, ympäristöstä puhutaan jo! Et vain liene kiinnittänyt siihen riittävää huomiota.

Tosiasia on, että omasi ja muiden terveyden lisäksi tupakointi tuhoaa myös ympäristöä. Tupakkaa kasvatetaan pelloilla subtrooppisissa ja trooppisissa olosuhteissa. Vaikka sademetsiä ei olisikaan kaadettu juuri tupakanviljelyn takia, vie tupakan viljely tilaa joko ruuan tuotannolta tai vapaalta luonnolta.

Viljelyn lisäksi tupakka kuivataan, jauhetaan ja pakataan, kuljetetaan fossiilisia polttoaineita käyttäen Suomeen kaupan hyllylle, minkä jälkeen ne poltetaan savuna, hiilidioksidina ja myrkkyinä ilmaan.

Uskonnon ja politiikan sekoittamisesta.

Mielestäni uskonnon ja politiikan sekoittamista tulisi välttää. Hyvä uudistus olisi, jos puolueet lopettaisivat kirkollisvaaleihin sekaantumisen omilla listoillaan.

Lisää yhteiskunnasta vieraantuneita

JYY julkaisi tänään kannanoton, jonka keskiössä oli yliopistojen uuden säätiömallin epäkohdat. Olin monessa kohtaa eri mieltä (pääosin itse kirjoittamani) kannarin kanssa. Ulkopuolisen rahoituksen mahdollistaminen on suurimpia positiivisia uudistuksia, mitä viime vuosina on yliopistomaailmassa nähty. Ylioppilasliikkeen ei tulisi olla kaiken uuden jarru, vaan tuoda uusia aloitteita ja vähintäänkin kertoa, kuinka asiat tulisi korjata.

JYY ei tätä mainetta kuitenkaan ansaitse. Kriittisyyden pelko ei saa estää ottamasta kantaa silloin kun esitetyissä uudistuksissa olevat puutteet uhkaavat tärkeäksi kokemiamme arvoja, kuten yliopistojen autonomiaa. Olen varma, että ylioppilaskuntamme hallitus tulee esittämään kuluvan vuoden aikana vielä monta uutta, rakentavaa aloitetta. Rakentavat aloitteet valitettavasti jäävät useimmiten huomaamatta virheitä kyttääviltä ylioppilaskunnan kriitikoilta.

Yksi kriitikoista, Antti Vesala, kirjoittaa blogissaan mm. seuraavaa JYYn mukaan

Säätiömalli mahdollistaisi ulkopuolisen rahoituksen...

mikä kuitenkaan ei ole hyvä asia, koska se

...pahimmillaan johtaa yliopistojen läpikaupallistumiseen ja sivistysperinteen sammumiseen.

Vanha kunnon liukkaan pinnan todistelu unohtaa tietenkin kertoa, millä mekanismilla tämä tapahtuisi. Sivistysperinteen sammumisella pelottelu on sentään jo aikamoisen heviä shittiä.

"Heviä shittiä" on jättää kahden kannarista otetun lainauksen välistä pois se boldattu osa, jossa mekanismi on selitetty. Kyse ei ole millään muotoa liukkaasta pinnasta, vaan suorasta argumentista: lisääntynyt riippuvaisuus yksityisestä rahoituksesta yhdessä päätösvallan yliopiston ulkopuolelle de facto luisumisen kanssa herättää epäilyksiä jokaisessa. Noh, paitsi tietysti kokoomuslaisissa.

"Heviä shittiä" on myös antaa ymmärtää, että yliopistojen yksityinen rahoitus avaan jonkin uuden renessanssin ajan Suomessa. Tai että tehokas talous on kiinni mahdollisuudesta ostaa paikkoja yliopistojen hallituksissa.

Yliopistoille rahoituspohjan laajeneminen myös muihin tahoihin kuin valtioon on pelkästään positiivinen asia. Yliopistot tarvitsevat julkisen lisäksi myös yksityistä rahaa. Mutta ei hinnalla millä hyvänsä.

Äläpäs nyt Matti...

Tämän päivän Hesarissa pääministeri Vanhanen moittii mediaa siitä, että se pitää esillä yhteiskunnan huono-osaisia, vaikka keskivertoporukalla menee entistä paremmin.

Matti on oikeassa sanoessaan, että tilastojen mukaan suurimmalla osalla menee taloudellisesti entistä paremmin. Se ei silti tarkoita etteikö sillä vähemmistöllä, jolla menee huonosti, menisi entistäkin huonommin.

Valitettavasti suomalainen politiikka palkitsee hallituksen, joka parhaiten lisää juuri yhteiskunnan enemmistön vaurautta. 1990-luvulta alkaen enemmistö on vaurastunut vuosi vuodelta. Samalla on kuitenkin tosiasia, että pahoinvoivilla menee vuosi vuodelta huonommin.

Opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, lapsiperheet. Siinä muutama ryhmä, jonka toimeentulo heikkenee muutamista lähinnä kosmeettisista parannuksista huolimatta. Hyvä esimerkki on opiskelijat, joiden opintorahan korotus (15% elokuun alusta) ei tuo opiskelijan ostovoimaa edes vuoden 1992 (edellisen korotuskerran) tasolle. Samalla opiskelijaruuan tuottajille annettiin oikeus nostaa opiskelijaaterian hintaa. Toisesta taskusta sisään, toisesta ulos.

Mutta hei, mehän nostettiin opintorahaa!

Valitettavasti Suomessa ei jatkossakaan voiteta vaalja kertomalla kuinka paha olo osalla suomalaisia on. Toivottavasti media ei kuitenkaan unohda heitä, vaikka hallitus siihen haluaa painostaa.

Seuraavat 50 vuotta

Otin jo aiemmin kantaa siihen, kuinka tyhjältä "50 vuotta politiikan suolana" -slogan tuntuu nykyisin. Jos ruokaan laittaa enemmän kuin ripauksen suolaa se maistuu jo pahalta ja on sitä paitsi epäterveellistä.

Tänä päivänä politiikka on rasvaista ja tulee joka tapauksessa kaikilla mausteilla, jolloin se vähäisen suolan makukin häviää näkymättömiin. Uusia näköaloja puolueessa kaivataan reilusti ja ennen kaikkea voittajan asennetta.

Seuraavat 50 vuotta KD voisi kokeilla politiikan ytimenä olemista maustehippusten sijaan. Mikään ei maistu pitkän hiihtolenkin* jälkeen paremmalta kuin kunnon lautasellinen höyryävää lihakeittoa**. Siinä on sopivasti suolaa ja pippuria, mutta ennen kaikkea se on itsessään täyttävää ja terveellistä.

Ehdotukseni KD:n uudeksi sloganiksi on: "Kristillisdemokraatit - Lihakeittoa".

* Myönnetään, en ole hiihtänyt ainakaan kahteen talveen.
** Paitsi jos on kasvissyöjä.

Pelkonen ja Tuomioja

SDP:n puheenjohtajapeli tiivistyy. Tuomioja yrittää ostaa irtopisteitä elvistelemällä nuoruuden huumekokeiluillaan. Irtopisteet toki ovatkin tarpeen, Tuomioja todennäköisesti häviää kisan lähes kenelle tahansa ehdotetulle vastaehdokkaalle. Todennäköisimmät tulevat pj:t lienevät Urpilainen ja Filatov.

Jaana Pelkonen puolestaan iloitsee eduskunta-avustajan paikasta. Melkoista urakehitystä henkilölle, joka vain vähän aikaa sitten ilmoitti Suomen olevan liian pieni hänelle.

Demarien puheenjohtajakilpailu uusiksi

Päivän "suuri" uutinen oli Demarien puheenjohtajan Eero Heinäluoman astuminen alas puheenjohtajan paikalta. Päätös oli odottamaton mutta sikäli viisas, että ilman puheenjohtajan vaihtoa SDP olisi todennäköisesti jatkanut luisumista kolmen suuren puolueen pienimmäksi.

Demarien pää-äänenkannattajassa Helsingin Sanomissa Hanna Kaarto hehkuttaa että "kukaan ei voi enää sanoa, etteikö Sdp:n uudistuminen olisi nyt todellista."

Ratkaiseva tekijä on tietysti uuden puheenjohtajan nimi. Talouskasvun hiipuminen on herättänyt populistisia vasemmistoliikkeitä unestaan monissa länsimaissa, Saksan osavaltiovaalit tuoreimpana esimerkkinä. Demarileirissä Tuomiojan kaltainen, aidosti punainen ehdokas saattaakin vaikuttaa houkuttelevalta vastavedolta tilanteeseen, jossa Vasemmistoliitto saattaa muuten olla suurimman potin viejä.

Meille Tuomiojan valinta sopisi oikein hyvin. Patavanhoillinen Tuomioja ajaa linjauksia, joiden kantava voima on 60-luvun militantti aatteellisuus modernin maltillisen ja rationaalisen rakentavan politiikan sijaan.

Minä voin sen sanoa ääneen. Tuomiojan johdolla SDP:n uudistuminen ei suinkaan olisi todellista, ennemmin Demarit jatkaisivat taantumistaan. SDP:n onneksi Tuomiojalle on vaihtoehtoja, erinomaisena esimerkkinä vaasalainen Kumpula-Natri.

Kristillisdemokratian ABC

Eduskuntaryhmämme pääsihteeri, VTM Merja Eräpolku valmisteli tiiviin paketin Kristillidemokratian perusteista ideologiana ja liikkeen historiallisesta kehityksestä meillä ja muualla. Erinomaista luettavaa ihan jokaiselle.

Tekstin löydät täältä