Aloitan uudessa työssäni Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan (VYY) pääsihteerinä maaliskuun alussa. Se tarkoittaa jälleen kerran muuttoa, tällä kertaa takaisin Vaasaan. Ei Vaasassa mitään vikaa ole, mutta tämä on kolmas muutto puolentoista vuoden sisään, joten alkaa jo riittää.
Muuten kyllä odotan jo innolla uutta tehtävää: roimasti lisähaasteita ja innostava ympäristö saavat kädet jo hikoamaan. Ei siinä, kyllä JYY on ollut hyvä paikka tehdä työtä ja työyhteisö mukava ja kannustava.
Työpaikan hakeminen VYY:sta sai minut pohtimaan ihmisten syitä lähteä politiikkaan. Koin ensimmäistä kertaa, että nuorisopolitiikalle uhrattu aika koettiin ennemmin eduksi, kuin haitaksi työhaastattelussa. Ajatus herätti ristiriitaisia tunteita, sillä tajusin oikeasti, että mitä pidempään olen ollut politiikassa mukana, sitä enemmän sitä on alkanut ajatella siitä saatavana taloudellis-sosiaalisen hyödyn kautta.
Tajusin myös, että aika moni muukin politiikkaan osallistuva nuori alkaa lyhyen mukanaolon jälkeen painottaa puheessaan enemmän osallistumisesta saatavaa hyötyä (jota KD:ssa tosin ei oikeastaan ole :) ja entistä vähemmän siihen liittyvää idealismia.
Ehkä se on vain osa aikuistumista kilpailuyhteiskunnassa?
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti