Päivän "suuri" uutinen oli Demarien puheenjohtajan Eero Heinäluoman astuminen alas puheenjohtajan paikalta. Päätös oli odottamaton mutta sikäli viisas, että ilman puheenjohtajan vaihtoa SDP olisi todennäköisesti jatkanut luisumista kolmen suuren puolueen pienimmäksi.
Demarien pää-äänenkannattajassa Helsingin Sanomissa Hanna Kaarto hehkuttaa että "kukaan ei voi enää sanoa, etteikö Sdp:n uudistuminen olisi nyt todellista."
Ratkaiseva tekijä on tietysti uuden puheenjohtajan nimi. Talouskasvun hiipuminen on herättänyt populistisia vasemmistoliikkeitä unestaan monissa länsimaissa, Saksan osavaltiovaalit tuoreimpana esimerkkinä. Demarileirissä Tuomiojan kaltainen, aidosti punainen ehdokas saattaakin vaikuttaa houkuttelevalta vastavedolta tilanteeseen, jossa Vasemmistoliitto saattaa muuten olla suurimman potin viejä.
Meille Tuomiojan valinta sopisi oikein hyvin. Patavanhoillinen Tuomioja ajaa linjauksia, joiden kantava voima on 60-luvun militantti aatteellisuus modernin maltillisen ja rationaalisen rakentavan politiikan sijaan.
Minä voin sen sanoa ääneen. Tuomiojan johdolla SDP:n uudistuminen ei suinkaan olisi todellista, ennemmin Demarit jatkaisivat taantumistaan. SDP:n onneksi Tuomiojalle on vaihtoehtoja, erinomaisena esimerkkinä vaasalainen Kumpula-Natri.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti