Kesäopinnot on ylivoimaisesti suurin epäkohta suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä.
- Miksi meille puhutaan kokoaikaisesta opiskelusta, kun kuitenkin meidät potkitaan pellolle vähintään kolmeksi kuukaudeksi vuodessa. Jopa KELA ottaa lähtökohdakseen, ettei opiskelija suinkaan opiskele kesällä. Siispä opintotuen maksamisen voi lopettaa ellei opiskelija erikseen muuta toivo. Tilanne olisi sama, jos työttömälle sanottaisiin toukokuussa, että "hanki sitten töitä itsellesi kesäksi, työttömyyskorvauksia emme ainakaan maksa".
- Tämä antaa kouluille tekosyyn olla järjestämättä opetusta kesällä. Yliopiston opetushenkilökunta on ns. kokonaistyöajan piirissä, joten heillä ei ole mitään lähtökohtaista oikeutta vaatia kesäkuukausia lomaksi. Itse asiassa suuri osa henkilökunnasta työskentelee myös kesäisin. Heitä ei vain kiinnosta opettaminen, koska kesällä on mukavampi tehdä omaa tutkimusta.
- Kaiken lisäksi useissa korkeakouluissa jopa kesäaikainen opiskelu tenttimällä on tehty vaikeaksi, jopa mahdottomaksi. Esimerkiksi Vaasan yliopiston järjestää koko tulevana kesänä tasan yhden kesätenttipäivän. Kuinka hankit siinä kolmessa tunnissa ne tarvittavat 9 opintoviikkoa?
- Lisäksi opiskelijat ryntäävät kaikki yhdellä kertaa työmarkkinoille. Jokainen taloustiedettä lukenut tietää, mitä tapahtuu jos työn tarjonta moninkertaistuu samalla kun kysyntä pysyy ennallaan (ja jopa laskee monilla aloilla). Palkat ja muut työehdot joustavat ja kesätyöntekijät ovatkin paitsi alipalkattuja, monesti suoranaisen riiston kohteena.
- Samalla nuori joutuu ottamaan vastaan minkä tahansa työpaikan selvitäkseen kesästä. Mäkkärin kassa, Prisman lihatiski, kaupungilla kukkia istuttamassa... siinä sitä akateemiselle työkokemusta kerrakseen.
Kesätyöjärjestelmämme kaipaa melkoista vallankumousta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti