Tämän päivän Helsingin Sanomat nosti (jälleen kerran) esille sen, kuinka koulujen aamunavauksissa saattaa olla uskonnollista sisältöä, mikä ei tietenkään miellytä ateistiperheiden lapsia. Vaikka ateistilasten oikeuksia tulee kunnioittaa siinä missä muidenkin, en ymmärrä kuinka tämä (jälleen kerran) kääntyi keskusteluksi uskonnonopetuksesta kouluissa.
Uskonto on eritäin tarpeellinen oppiaine koulussa.
- Ensinnäkin opetus ei ole ollut tunnustuksellista vuosiin, vaikka näkökulma edelleen on "oman" uskonnon. Se ei eroa mitenkään siitä että meillä Suomen historia on kohtuuttoman paljon esillä koulussa verrattuna vaikkapa Indonesian historiaan. Indonesiassa on muuten noin 235 miljoonaa ihmistä. Karkeasti 47 kertaa Suomen väkiluku.
- Koulun pitäisi olla yleissivistävä. Kuinka tämän päivän globaalia maailmaa voi ymmärtää ymmärtämättä uskontoa?
- Lukion oppimäärään kuuluu pakollisena esimerkiksi biologian kurssi jonka sisältöön kuuluu kasvien ja eläinten soluhengitys. Sen sijaan maailmanuskontoja käsittelevä kurssi on vapaaehtoinen. Ehkä se olen vain minä, mutta ymmärrys vieraita uskontoja kohtaa on avartanut myös vieraiden kulttuurien ja maailman poliittisen tilanteen ymmärrystä. Soluhengitystä en ole toistaiseksi tarvinnut.
Ennen kaikkea, uskonnonvapaus tarkoittaa myös positiivista uskonnon vapautta. Miksi uskonnottoman vähemmistön pitäisi saada estää enemmistön uskonnon mukaisten aamunavausten pitäminen?
Moniarvoisessa yhteiskunnassa lähtökohtana voi olla ainoastaan kaikkien ryhmien laajin mahdollinen oikeus elää oman arvopohjansa mukaista elämää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti