Markku Holmista KD Nuorten eurovaaliehdokas

Kristillisdemokraattien puoluehallitus asetti kokouksessaan 31.1. Markku Holmin virallisesti puolueen eurovaaliehdokkaaksi. Odotin, että päätös olisi syntynyt tiukemman keskustelun jälkeen - olihan ehdotuksia pyydetty, ja myös tullut, kaikilta puolueen piiri- ja erityisjärjestöiltä.

Markun kanssa ehdokkuudesta kilpaili monta hyvää ehdokaskandidaattia, ja uskoin alunperin Markun ehdokkuuden asettuvan kyseenalaiseksi, vaikka häntä oli esittänyt asetettavaksi sekä puolueen Keski-Suomen piiri, että KD Nuoret.

Markku on monella tapaa kokematon poliitikkona. Jotkut näkevät tämän heikkoutena, mutta itse uskon sen olevan jopa vahvuus. Poliitikolle keskeiset vaikuttamiskeinot oppii Euroopan parlamentissa nopeasti, näin uskon. Samaa olen kuullut myös EP:ssa työskenteleviltä. Politiikan lonkeroihin sotkeutumattomana Markulla on sen sijaan yksi etu, joka puuttuu meiltä kaikilta puoluekuvioissa pitkään pyörineiltä: kyky ihmetellä ja kyseenalaistaa nykymenoa, niin politiikan, kuin puolueiden toimintatapojen osalta.

Sen perusteella, mitä miestä tunne, ei Markku taatusti tule sanomaan "ei sitä oikein muutenkaan voi tehdä", vaan sen sijaan "katsotaan, miten sen voisi tehdä toisin". Markku ei sano, että "on jokaisen oma asia pitää huolta omasta kunnostaan". Markku sanoo "yhteislenkki tänään kello 19.00, lähtö harjun ja norssin välistä". Esimerkin näyttäminen on sooooo yesterday, Markku kannustaa kaikkia mukaan niin kauan, että nämä lähtevät.

Olen odottanut jännittyneenä Markun kampanjan alkamista. Ensimmäistä kertaa saamme tehdä yhden ehdokkaan eteen kaikkemme, koko Suomen kattavassa vaalipiirissä!

Tästä on hyvä jaktaa!

KD Nuorten europarlamenttivaaliehdokkaat...

Puolue pyysi piireiltä ja erityisjärjestöiltä tähän päivään mennessä esityksiä puolueen europarlamenttivaaliehdokkaiksi. KD Nuoret esitti kahta henkilöä, joista kummankin takana voimme täysillä seisoa.

Kyseessä ei kuitenkaan ole missään nimessä muodollisuus, sillä päätöksen ehdokkaista tekee puoluehallitus. Ensimmäinen mahdollisuus ehdokkaiden nimetyksitulolle on siis seuraavassa puoluehallituksen kokouksessa lauantaina 31.1.

Olen itse odottanut tätä vaalia jo pitkään. Enkä todellakaan ole itse ehdolla, vaan on todella jännittävää tehdä yhden ehdokkaan eteen koko valtakunnan kattava kampanja! Helmikuun alussa laitetaan sellainen show päälle, että uskon sen olevan jotain, mitä KD Nuorissa ei ole aiemmin nähty!

Uusi vuosi, uudet...

Joulutauko on nyt ohi, ja uusi vuosi on alkanut. Uuden vuoden kunniaksi aion jatkossa puhua vähemmän niitä näitä päivänpolitiikasta ja vastaantulevista asioista. Tai ainakin aion jatkossa puhua enemmän siitä, mitä KD:ssa ja etenkin KD Nuorissa tapahtuu, ihan oikeasti.

Vuosi alkoi toissa viikonloppuna tapaamisella, jossa keskusteltiin KD Nuorten henkilökunnan työsuhteista ja työssä viihtymisestä ynnä muusta vastaavista. KD Nuorilla on töissä kaksi puolipäiväistä työntekijää: pääsihteeri Tuomas ja toiminnanjohtaja Laura.

Tuomas tekee oikeastaan kaikkea toimiston rutiineihin ja järjestön pyörittämiseen liittyviä töitä. Tuo sitä lihasta organisaatioon, jota ilman meillä puhuttaisiin hirveästi ja tehtäisiin hirveän vähän. Laura puolestaan vastaa tapahtumien organisoimisesta. Ilman Lauraa ei viime vuonna olisi saatu kuin ehkä murto-osa niistä viidestä sadasta uudesta jäsenestä.

Vaikka KD Nuoret on pieni ja köyhä (ja siksi jää?), pitää meidän mielestämme pyrkiä kohti ammattimaisuutta, ja ennenkaikkea näyttää että pienessäkin organisaatiossa asiat voidaan hoitaa eettisesti ja hyvin. Toivon, että me voimme olla "ihan oikea" työpaikka työntekijöillemme ja että työntekijämme tuntevat lähtiessään organisaatiosta sitä kaihoa, mitä tunnetaan vain lähdettäessä hyvästä työpaikasta.

Viime viikonloppuna oli sitten vuoden ensimmäisen työvaliokunnan vuoro. Työvaliokunta valmistelee hallituksen kokouksia ja toimintaa, ja toteuttaa hallituksen tekemiä päätöksiä. Tuo kokous ei onnistunut aivan toivomallani tavalla, en ollut ehtinyt valmistautua siihen riittävästi. Tämä huolestutti minua, sillä tulevan vuoden onnistuminen riippuu paljon siitä, kuinka hyvin se lähtee käyntiin.

Onneksi meillä on todella lupaavat ja innokkaat varapuheenjohtajat, Hanna ja Sofia. Uskon, että he saavat paljon tänä vuonna aikaiseksi, vaikka minä mokaisin miten pahasti :D

Lauantaina onkin sitten Oulussa vuoden ensimmäinen hallituksen kokous. Illalla on jälleen yleisötapahtuma, ja tavoitteena on yhä parantaa viime vuodesta. Kerron sitten sunnuntaina, kuinka siinä onnistuttiin.

Haasteita ja tekemistä olisi taas enemmän, kuin mihin aika ikinä tulee riittämään. Jo viime vuonna meillä moni asia ja tekeminen olivat hyvällä tasolla, ja jo sen ylläpitämiseen pitää olla tyytyväinen. Toiminnan liian nopea laajentaminen saattaa johtaa sen romahtamiseen toimijoiden taas vaihtuessa. Tärkeintä on nyt vakiinnuttaa tehokkaat toimintatavat ja kehittää uusia maltillisemmin.

Mielenkiintoinen vuosi edessä!

Puolueen tuorein kannatus osoitti pieniä elpymisen merkkejä. Oikea suunta on nyt saatava vahvistumaan. Meillä on edelleen valtava määrä kannatuspotentiaalia hyödyntämättä. Nyt Perussuomalaiset näyttää huutelupolitiikallaan vievän ison osan Keskustaan ja Demareihin pettyneiden äänistä. Mutta lisäksi osan meidänkin kannattajistamme.

Joulu

Viime viikon aikana useassa lehdessä on jälleen pohdittu länsimaisen joulun olemusta. "Onko joulua ilman Jeesusta?" kysyi Helsingin Sanomat. Hieman yllättäen jopa HS:n raadin jäsenistä yli 60% sanoi, että joulu ei tule ilman Jeesusta.

Tämä on tietysti suututtanut joukon vapaa-ajattelijoita, joiden mielestä kristityillä ei ole oikeutta omia joulua itselleen. Näitä kannanottoja nähtiin, paitsi Hesarin verkkokeskusteluissa ja yleisönosastolla, myös muualla. Esimerkiksi maallistamisagendaa jostain syystä aktiivisesti ajava Marko Ahonen, joka yleensä toimii Keskisuomalaisen tv- ja elokuva-arvostelijana, totesi koulun joulujuhlan kristillisen sisällön pilaavan lasten joulun.

Pilasiko se sittenkin vain Markon joulun?

Joulua, kuten monia muitakin juhlia, vietetään Suomessa hyvin erilaisella tavalla verrattuna kaikialta läpitunkevan amerikkalaisen kulttuurin tapaan. Amerikkalainen joulu on todella sitä hössötystä ja väkisin väännettyä iloa, joka ei oikein sovi Suomen pimeään (ja nykyisin myös märkään) jouluun. Jouluilo kyllä, lahjojen palvonta ja riehakkuus, ei kiitos.

Kristillisyys joulussa ei tarkoita, etteikö ilman sitä voisi hiljentyä (vaikka näin väitettiin HS:n yleisönosastolla ;). Kristityt eivät yritä monopolisoida hiljaisuutta, hartautta ja yhdessäoloa. Kysymys on siitä, kumpaan suuntaan Jeesus joulua vie: kohti hiljentymistä ja rauhoittumista, vai kohti riehakkuutta ja lahjojen ostamista?

Mielestäni kysymys on helppo. Mikä muu voima ajaa joulua kohti sitä rauhan, puhtauden ja levon juhlaa, jollaisena se ainakin minulle esittäytyy? Ehkä se, että kaupat ovat taas pari päivää kiinni. Niin myös iso osa työpaikoista. Mutta miksi juuri joulua pitäisi viettää rauhallisesti perheen parissa? Eikö se olekin monelle vain mukava alku pitkälle putkelle, jonka voi päättää sitten loppiaisena, jos vielä osaa?

Jos joulun kristillisestä perinteestä ei osata pitää kiinni, tulee tästäkin juhlasta sisällötön, arkipäiväinen, banaali. Meidän pitäisi oikeasti osata varjella tätä yhteiskunnallista pääomaa, joka meillä on arjen ja pyhän vaihtelussa. Valitettavasti sen arvoa ei näköjään osata tunnustaa vieläkään, vaikka se jo lähestulkoon on menetetty.

Tämä perinne on yhteistä kaikille, oli Jeesuksesta mitä mieltä tahansa. Siihen saa ottaa osaa niin uskova kuin ateistikin. Hyvää ja siunattua joulua kaikille, ihan tasapuolisesti!

Jyrki-boy sekoilee.

Jyrki katainen oli vielä joku aika sitten vakaasti sitä mieltä, että Yhdysvaltain finanssikriisi ei tule koskettamaan Suomea. Taloutemme fundamentit ovat kunnossa, ja Suomi tulee selviämään kriisistä ilman merkittäviä vaikutuksia, kuului viesti tuolloin.

Kun opposition SDP viime viikolla alkoi hiillostamaan Kataista haukkuen tätä lähestysmässä olevan kriisin vähättelystä, muuttui ääni kellossa. Ensin katainen sanoi nyt tulevan kriisin olevan pahemma kuin 1990-luvun laman. Kun monet asiantuntijat totesivat, että nykyinen taantuma eroaa merkittävästi 1990-luvun alun tilanteesta, Katainen pani lisää vettä myllyyn.

Tänään Katainen on jo sitä mieltä, että nyt on talouden talvisota. Siis WTF?

Mitä seuraavaksi? Talouden holokausti? Talouden armageddon? Ei hyvää päivää Jyrki, taisi mennä vähän överiksi. Toivottavasti valtiovarainministerinä olet kuitenkin vähän paremmin perillä asioista, kuin noita vertailuja heittäessäsi.

Valitettavasti ei näytä siltä. Elvyttäminen kait nyt sitten on sitä järkevää politiikkaa, vaikka tulevat sukupolvet (=me) senkin maksavat. Mutta koettaisit päättää, onko järkevämpää elvyttää veronalennuksilla vai investoinneilla. Ei voi olla molempia yhtäaikaa. Mutta turvallisintahan on tietysti kokeilla molempia, niin ei voida väittää, etteikö olisi kokeiltu.

Ilmainen vinkki: Harvardin professori tietää asian paremmin, kuin tavallinen nuorisojärjestön pj. Joten, jos et usko minua, usko Greg Mankiwia.

Maailma muuttuu, osa 2

Kävimme eilen pitkästä aikaa Alajärven mummolassa. Jouluaterialla tuli vastaan toinen odotettavissa ollut järkytys tällä viikolla: maito oli purkissa!!! En muista koskaan aikasemmin juoneeni purkitettua maitoa mummolassa.

Viimeisetkin lehmät olivat poissa, samoin navetan koneiden ympärivuorokautinen hurina. Isovanhempieni elämäntyönä raivaama tila toki on jatkossakin pystyssä, metsä kasvaa ja kesäisin vilja. Mutta maaseutu muuttuu, hiljenee.

Pohjimmiltaan kyse on samasta asiasta, kuin kaupungeissakin: modernismin myötä koneet ovat vieneet suuren osan ihmisen töistä, ja erikoistumisen ansiosta meidän kaikkien ei tarvitse vain metsästää ruokaa, vaan osa voi keskittyä tekemään toimistotyötä ja muuta arvokasta. Kehitystä on vaikea pysäyttää, eikä paluuta ainakaan 50-luvun maaseutuun ole.

Ihmisen vieraantuminen luonnosta ja sen vuosikierrosta on vieraantumista siinä missä muukin, kuten yhteiskunnallinen ja sosiaalinen vieraantuminen. Vaikutukset ovat tuhoisia. Maaseutu on tarjonnut minulle valtavan hienoja mahdollisuuksia tutustua ruuan tuotantoon, metsänhoitoon, metsästykseen ja ihan vain luonnossa kävelemiseen.

Poliitikkojen pitää löytää ratkaisu ihmisten luonnosta vieraantumisen lopettamiseksi. Ratkaisuna ei voi olla yksistään maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitäminen, mutta osa ratkaisua, tai ainakin sen edellytys se on.

Maaseudun hiljenemisen kaltaisiin rakenteellisiin muutoksiin liittyy paljon tunteita. Monilla ne tunteet ovat kylmiä, "nykyaika vaatii muutosta ja pulinat pois". "Menkööt johonkin oikeisiin töihin" sanoi eräs demarituttuni. Ihmiset joutuvat vaihtamaan töitä jatkuvasti. Se on osa nykyaikaa.

Muutokseen liittyy kuitenkin valtavia sosiaalisia ja henkisiä muutoksia, jotka pitäisi myös ottaa huomioon. Se tunne, kun jokin muuttuu niin pysyvästi, että maitokin tulee purkista, on valtava, ja se on aito. Välinpitämättömyys näitä tunteita kohtaan on lopultakin kaikista suurin vääryys, johon maaseudun hiljenemisestä piittaamattomat syyllistyvät.

Maailma muuttuu, osa 1

Inttikaverini Jakke soitti eilen. Hän oli juuri käynyt kertausharjoituksissa. Tajusin heti, että se tarkoittaa sodanajan prikaatimme lakkautetun. Uutinen ei tullut yllätyksenä, sillä sen perustajana toiminut Savon Prikaati lopetti toimintansa jo jokin aika sitten. Lisäksi käytössämme ollut Neuvostoliitossa valmistettu BTR-60 -kalustomme veteli jo varusmiespalvelukseni aikaan viimeisiään, vaikka loistava peli se on edelleen.

Ottaisin edelleen BTR-60:n sata kertaa mieluummin, kuin perus-Pasin (XA-185).

Noh, joka tapauksessa sodanajan prikaatimme siis on lakkautettu. Olin vuoden varusmiespalveluksessa, ja toisen sopimussotilaana kouluttamassa seuraavia komppanioita nyt lakkautetun prikaatimme tarpeisiin. Lisäksi kävin kaksissa kertausharjoituksissa vuonna 2005, minkä kunniaksi meidät kaikki ylennettiin luutnanteiksi kesällä 2007.

Menikö koulutukseni hukkaan?

Maailma muuttuu, eikä Suomenkaan puolustusvoimat tarvitse enää koko ikäluokkaa sodanajan kenttäarmeijan tarpeisiin. Jakellekin oli sanottu, että uuden sijoituksen saaminen edellyttäisi omaa aktiivisuutta, hakeutumista vapaaehtoisiin harjoituksiin ja maakuntakomppanioiden palvelukseen. Kaikkia ei enää tarvita.

Puolustuspolitiikan uudistuksessa on kaksi keskeistä kysymystä. Onko nykyinen, asevelvollisuuteen perustuva järjestelmämme perustavanlaatuisena ratkaisuna oikea? Ja millainen tämän järjestelmän tulee olla, mikäli se perustuu asevelvollisuuteen?

Mielestäni asevelvollisuuden hyödyt ylittävät edelleen tänä päivänä sen haitat. Vain yleiseen asevelvollisuuteen perustuva järjestelmä voi taata, että Suomen alueellinen koskemattomuus - itsenäisen valtiojärjestelmän edellytys - voidaan taata. En tietenkään odota, että venäläiset tuossa huomenna jyräisivät tänne vain, koska siihen pystyvät. Mutta Venäjä siinä missä muutkin suurvallat - Yhdysvallat ja EU mukaan lukien - on valmis käyttämään tarvittaessa voimaansa.

Vaikutukseen tarvittavan voiman määrä riippuu vastaanottavasta osapuolesta. Riittävä puolustusvalmius tarkoittaa, että Suomeen ei missään tilanteessa kannata yrittää vaikuttaa voimatoimilla tai niillä uhkaamalla.

Toinen kysymys on, pitääkö koko ikäluokka kerrallaan kouluttaa sotilaiksi? Mielestäni ei tarvitse. Jo nykyisellään kriisiajan kenttäarmeijamme ei tarvitse koko ikäluokkaa palvelukseensa, joten on vääryys ja haaskausta kouluttaa kaikki. Vääryys se on siksi, että jokainen asevelvollisuuden suorittanut käyttää ainutkertaisesta elämästään puolesta vuodesta vuoteen isänmaan hyväksi käytännössä palkatta - ja tämä koskee tietysti vain miehiä. Haaskausta se on siksi, että koulutus tapahtuu verovaroin, minkä lisäksi asevelvollisuuden suorittaminen lyhentää työssä - ja siten veronmaksajana - olemisen osuutta ihmisen elinkaaresta.

Asevelvollisuudella on siis inhimillisiä ja kansantaloudellisia kustannuksia, jotka eivät näy puolustusbudjetin loppusummassa.

Mielstäni valikoiva asevelvollisuus on siis oikea ratkaisu Suomelle jatkossa. Samalla pitää turvata varusmiespalveluksen suorittaneiden oikeudet. Nykyisin siviilipalveluksen suorittaminen on jo kannatavampaa, sillä se on huomattavasti vähemmän ajallisesti ja paikallisesti sitova palvelusmuoto, siitä voi halutessaan hankkia oman alan työkokemusta, eikä edes yhteiskunnallinen paine enää tänäpäivänä aiheuta ongelmia.

Tämä on pelkästään hyvä asia, sillä siviilipalvelus tulee voida suorittaa ilman turhaa haittaa. Sen ei tulisi olla rangaistuksen luonteinen. Jos varusmiespalvelus kuitenkin nähdään arvokkaana yhteiskunnan ja isänmaan palveluksena, sen tulisi olla luonteeltaan palkitseva. Nykyisillä ehdoilla asepalvelus - etenkin jos määrätään 12 kuukauden palvelukseen - on rangaistusluonteinen.

Mielestäni puolustusvoimille tulisikin taata riittävät toiminnan resurssit, jotka mahdollistaisivat myös varusmiesten riittävän palkitsemisen palveluksestaan. Tämä tarkoittaisi merkittävää lisäystä nykyiseen päivärahaan, sekä varusmiesten nykyistä parempaa kouluttamista siviilimaailmassa hyödynnettävissä taidoissa.

Joka tapauksesa nykyinen varusmiesjärjestelmä on pahimman luokan yhteiskunnallista riistoa.

Sarkomaa laittoi perheen uran edelle

Opetusministeri Sarkomaa erosi eilen perhesyihin vedoten. Varmasti vaikea ratkaisu, mutta äärimmäisen kunnioitettava. Perheen hyvinvointi vaikuttaa koko Suomen tulevaisuuteen seuraavassa sukupolvessa. On kunnioitettavaa, että joku uskaltaa tehdä tällaisen henkilökohtaisen ratkaisun maailmassa, joka korostaa yksilön onnistumista, perheestä viis.

Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia, että tällainen ratkaisu on myös yksilölle kannattava. Ja että ratkaisun uskaltaa tehdä myös mies.

Vuoden 4. Arvosana

Vuoden viimeinen Arvosana ilmestyi tänään. Verkkoversion voit lukea täältä: (pdf)

Puhtaus on puolisyntiä

Mielenkiintoinen artikkeli the Economistissa kertoo vastikään julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan ulkoinen puhtauden tunne saa ihmisen hyväksymään moraalisesti arveluttavan toimen, jota tämä ei likaisena hyväksyisi.

Jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä ilmiön syistä. Itse totean vain, että ulkoinen puhtaus ei takaa tekojen oikeellisuutta. Samaa teemaa kertoo Jeesuksen paljon rakastamani vertaus laupiaasta samarialaisesta. Ihmisen tekojen hyvyys ja oikeellisuus eivät ole riippuvaisia siitä, kuka ne tekee ja millainen ihminen hän mielestämme muutoin on. Kaikkien meidän tulisi pyrkiä kohti hyviä tekoja ja kaikille tulee antaa tunnustus silloin, kun hän on hyviä tekoja tehnyt, vaikka kyse muuten olisi verivihollisesta.

Artikkelikin muuten viittaa Raamattuun. Ilmiö selittää nimittäin, miksi Pontius Pilatus pesi kätensä Jeesuksen kohtalosta.

Päivi Räsänen ja sunnuntairuuat

Päivi Räsänen esitti kauppojen sunnuntaiaukioloista tulleen päätöksen jälkeen, että sunnuntaina ruuan tulisi maksaa enemmän kuin arkena. Ajatus sai aika tyrmäävän vastaanoton, mikä kertoo enemmän Suomessa käytävän keskustelun tasosta kuin Räsäsen kommentista. (Räsäsen kommentti poiki paitsi viimeisten kuukausien törkeimmät lehtikuvat, myös "Päivi Räsänen. Vittu olet idiootti!!!" -facebook ryhmän. :D)

Kun tarkemmin tarkastelee Räsäsen ehdotusta, se näyttää yllättävän järkevältä. Sunnuntai on jo tähän asti ollut kaikista laiskin kauppapäivä, minkä lisäksi työntekijöille maksettavat sunnuntailisät tarkoittavat, että kaupan kannattavuus on väistämättä sunnuntaina heikompi, kuin muina päivinä. Tätä kompensoi tosin pienenevä ruuan hävikki, mikä tuskin kattaa sunnuntain suurempia kustannuksia. On väistämätöntä, että sunnuntaikauppa laskee kaupan katteita.

Tämä johtaa yhtä väistämättä paineeseen nostaa ruuan hintaa. Ruuan hintainflaatio taas rankaisee kaikken eniten pienituloisia, kuten opiskelijoita ja eläkeläisiä. On täysin perusteltua vaatia, että sunnuntaikaupan erilaisen hintarakenteen tulee näkyä hinnoissa.

Uusien ajatusten esittäminen on kuitenkin Suomessa yhtä kuin poliittinen itsemurha. Suomessa tulee ajatella samalla tavalla muiden kanssa tai joutuu sosiaalisen sekluusion kohteeksi.

ps. Ratkaisu sunnuntaikaupan vääristyneeseen kustannusrakenteeseen tulee ajan myötä työn sunnuntailisien poistumisen kautta. Kun yhteiskunta siirtyy 24/7 elämään, ei yö- viikonloppu- tai pyhälisille ole enää mitään perustetta. Kenen hyvinvointi tämän kaiken seurauksena sitten kasvoi? Ehkä suurten yritysten omistajien.

Sosiaalinen markkinatalous

Demari Kalliomäki syytti Hesarissa Kokoomusta demareille ominaisten teemojen omimisesta: vapaan kapitalismin kritisoimisesta ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimisesta.

Kalliomäki on totaalisen väärässä. Markkinatalous, jonka epäkohtia yhteiskunta pyrkii rajoittamaan (lähtökohtaisesta vapauden ihanteesta tinkimättä), ja sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden korjaaminen yhteiskunnan, yritysten ja kansalaisjärjestöjen yhteistyöllä ei ole sosialidemokratiaa.

Se on kristillisdemokratiaa, ja on ollut sitä jo yli sata vuotta.

Se että sekä oikeistolaiset, että vasemmistolaiset puolueet ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana lähentäneet politiikkaansa kohti kristillisdemokraattista ajattelua ei kerro politiikan epäselvistymisestä.

Se kertoo siitä, että kristillisdemokratia olisi ollut alunperinkin oikea tie.

Kohti tavoitteita - revisited

KD Nuoret asetti yhdeksi tämän vuoden tavoitteistaan jäsenmäärän nostamisen n. 200 jäsenellä 1200 jäseneen. Haaste on kova, sillä käytännössä se tarkoittaa noin 300 uuden jäsenen löytämistä vuoden aikana (edellisen vuoden aikana 31 vuotta täyttäneet poistuvat jäsenrekisteristä 1.1. tuoden n. 100 jäsenen pudotuksen).

Kirjoitin näin helmikuun 21. päivänä. Kun viimeksi kuulin tarkan tiedon, meillä oli 1403 jäsentä. Kova haaste on siis ylitetty, ja bruttomääräisesti uusien jäsenien määrässä liikutaan jo 500 tienoilla.

En halua tällä elvistellä, ja jokainen jäsen (uusi tai vanha) on minusta meille aivan yhtä tärkeä. Mutta se kertoo mielestäni kolme asiaa:

1. Paljon on tehty, ja ilmeisesti oikeita asioita.
2. Nuoria kiinnostaa yhteiskunnallinen vaikuttaminen, kunhan puitteet on kunnossa.
3. Kristillisdemokraattisella ideologialla on hurja kysyntä nuorissa ikäluokissa. Kunhan vastaamme tähän kysyntään.

Vasemmistolle kahvit väärään kurkkuun

Mahtoi moni demari, vassari ja vihreä vetää aamukahvit väärään kurkkuun kahtenä päivänä ihan lähekkäin, kun kaksi meillä suurta kansansuosiota nauttinutta henkilöä ilmoitti kannattavansa Suomen Natojäsenyyttä.

Ensin asiasta kertoi Yhdysvaltain tuleva presidentti Barack Obama, joskin Suomen media vaikeni asiasta lähes täysin vaalien ajaksi, jotta tulevan presidentin kansansuosio ei kärsisi täällä Pohjolassa.

Sitten asian kertoi tasavallan presidentti Martti Ahtisaari, välittömästi saatuaan Nobelin rauhanpalkinnon. Olisi ollut hauska nähdän näiden ihmisten ilmeet, kun sotaliitoksi Natoa haukkuvat vasemmistolaiset lukivat otsikot.

Itse olen kannattanut Suomen Natojäsenyyttä noin viiden vuoden ajan, siihen asti vastustettuani sitä hyvinkin voimakkaasti. Ratkaisevaa oli lähempi tutustuminen siihen, mitä Nato oikeasti tekee, mikä se pyrkii olemaan ja millaisia vastauksia sillä on tarjota tulevaisuuden turvallisuushaasteisiin ja -uhkiin.

Obaman ja Ahtisaaren ulostulo osoittavat varmasti ainakin yhden asian: älykäs ja asioista hyvin perillä oleva rauhantahtoinen ihminen voi kannattaa Suomen jäsenyyttä Natossa.

Joseph Biden

Yhydsvaltojen presidentinvaaleissa varapresidentillä on usein varsin näkyvä rooli. Etenkin Sarah Palin herätti Suomessakin asti paljon tunteita, pääasiassa negatiivisia. Kommentoimatta sen enempää Paliniin kohdistettua lokaamista, esitän ihmettelyni siitä, miten vähän Obaman varapresidentistä Joe Bidenista puhuttiin.

Palinin ruotimiselle esitettiin perusteena nimen omaan sitä, että McCain vanhana patuna saattaa kupsahtaa kesken kauden, jolloin Palinista tulisi presidentti. Välittömästi vaalin jälkeen uutisissa asti esitettiin asiantuntija-arvioita, joiden mukaan Obama yritetään salamurhata vähintään pari kertaa tulevan neljävuotiskauden aikana.

Onkin hassua, että siinä tapauksessa presidentiksi astuva Joe Biden on jäänyt täysin huomiotta Suomen mediassa. Kuka on tämä mies, mitä hän ajattelee? Ketään ei tunnu vaivaavan ajatus siitä, että Yhdysvaltoja johtaa jopa todennäköiseksi arvioidun murhan jälkeen ihminen, josta kukaan ei tiedä mitään.

Demokratian ja maailman tulevaisuuden kannalta olisi ollut parempi, jos media olisi kiinnittänyt huomionsa Palinin sijasta Bideniin.

Politiikan totuuskomissio Suomeen!

Vuosikokouksessaan Suomen Kristillisdemokraattiset Nuoret vaativat politiikan totuuskomission perustamista Suomeen. En tiedä, julkaisiko mikään tiedotusväline julkilausumaamme, joten esittelen ajatustamme tarkemmin tässä.

Totuuskomissiot ovat suhteellisen uusi konsepti yhteiskunnallisten epäkohtien selvittämiseksi ja pöydän puhdistamiseksi kiistoista. Tavoitteena on selvittää, mitä on tapahtunut ja miksi, ei etsiä syyllisiä tuomittaviksi. Yleisenä periaatteena on ollut, että tekonsa komissiolle tunnustanut saa tekonsa anteeksi.

Tunnetuin totuuskomissioista lienee Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon ihmisoikeusrikoksia selvitellyt, jonka ajavia voimia olivat ihmisoikeusaktivisti ja presidentti Nelson Mandela, sekä arkkipiispa Desmond Tutu. Ilman tätä komissiota Etelä-Afrikassa valkoisen vähemmistön ja mustan enemmistön yhteiselo olisi käytännössä ollut mahdotonta. Esimerkki kansallisen sovituksen puutteesta on naapurimaa Zimbabwe, joka on täydellisen romahduksen partaalla presidentti Mugaben häädettyä valkoisen maanomistajaluokan maasta.

Tavoitteena luottamuksen palautuminen ja korruption väheneminen

Suomessa totuuskomission tehtävänä oli selvittää politiikkaan ja erityisesti sen rahoitukseen liittyvät epäselvyydet, jotka ovat syöneet kansalaisten luottamuksen demokraattiseen järjestelmään. Niin rahan lähteet puolueiden rahoituksessa, kuin sen käyttökohteet pitäisi tutkia, tuoda julki ja tehdä tarvittavat muutokset lainsäädäntöön.

Tästä prosessista - niin kivulias kuin se puolueiden kannalta olisikin - olisi kaksi tärkeää hyötyä: ensinnäkin ihmisten alamaissa oleva luottamus politiikkaa ja poliitikkoihin palautuisi. Tämä on välttämätöntä, mikäli haluamme demokraattisen järjestelmän toimivan jatkossakin. Toiseksi, poliittiseen rahoitukseen liittyvät epäkohdat ja läpinäkymättömyys ovat korruptiota.

Kyllä vain, suomalaisten puolueiden rahoitukseen liittyy paljon korruptiota, jossa veronmaksajien rahoja käytetään ties mihin, ja päätöksiä perustetaan kyseenalaisiin kytköksiin. Tämä ei ole uutinen, eikä salaisuus kenellekään puoluepolitiikassa mukana olevalle. Haluan tässä yhteydessä korostaa, että tietääkseni omassa puolueessani ei tällaisia epäselvyyksiä ole löydettävissä. Muuten en tätä uskaltaisi edes esittää, enkä varmasti olisi mukanan politiikassa.

Korruptiosta eroon pääseminen tervehdyttäisi yhteiskuntaamme niin taloudellisesti kuin moraalisestikin.

Suomen politiikan totuuskomissioon pitäisi kutsua kansalaisten laajalti arvostamia ja poliittisesti puolueettomia henkilöitä. Sopivasta kokoonpanosta tulisi päättää julkisesti kansalaiskeskustelun pohjalta. Selvää on, että yhtään poliitikkoa ei totuuskomissioon voi kuulua.

Vuosi 2009 odottaa

Minut valittiin siis jatkokaudelle Suomen Kristillisdemokraattisten (KD) Nuorten puheenjohtajaksi. Valinnassani ei ollut mitään epäselvää, sillä vastaehdokasta ei ollut. Vastaehdokkaan puuttuminen voi noin karkeasti johtua kahdesta syystä: joko olen ollut ylivoimaisen hyvä, että kukaan ei uskalla haastaa minua.

Tai sitten hommani on niin huono, että kukaan tervejärkinen ei siihen lähde. Epäilen vahvasti jälkimmäistä, sillä KD Nuorten pj:nä toimiminen todella on aikaa vievää, eikä siitä makseta penniäkään. Kunnioitukseni kaikkia yhteiskunnallista tai yleishyödyllistä työtä palkatta tekeviä kohtaan on noussut valtavasti mukana olemisen myötä.

Yhteiskuntamme hyvinvointi (se mitä poliitikot eivät vielä ole onnistuneet hassaamaan) ja edistys nousevat yllättävän paljon juuri siitä ilmaisesta (tai ainakin lähes) työstä, jota järjestöissä, seurakunnissa, poliittisissa liikkeissä ja muualla kansalaisyhteiskunnassa tehdään.

Joka tapauksessa homma siis jatkuu ensikin vuonna ja onneksi hallitus näyttää todella lupaavalta. Ensinnäkin koimme melkoisen nuorennusleikkauksen: molemmat varapuheenjohtajat ovat 21-vuotiaita, eli karkeasti 6 vuotta nuorempia kuin tänä vuonna. Hallituksen uusien varsinaisten jäsenten joukossa parinkympin tienoilla ovat Miika Ylivieskasta, Ossi Kotkasta ja Eeva Joensuusta.

Riskinä on, että nuorennusleikkaus oli liiankin kova, mutta onneksi sekä Suvi, että Janne-Ville jatkavat hallituksen toiminnassa, joten ensi vuoden porukka vaikuttaa sekä innostuneelta, että asiantuntevalta.

Yhdysvalloissa vaihtuu presidentti

Tuntuu uskomattomalta, että oikeastaan ensi yönä vaihtuu kahdeksan vuotta kestänyt G.W. Bushin valtakausi Yhdysvalloissa. Uuden presidentin tultua valituksi vanhalla on nimittäin yleensä vaikeuksia tehdä mitään merkittävää ennen uuden valtaanastumista.

Bushin valtakausi on ollut vähintäänkin ristiriitainen ja muutosta tarvitaan. Obaman jokseenkin varmalta näyttävä valinta tuo muutoksia moniin asioihin, mutta millaisia ja ovatko ne positiivisia vai negatiivisia? Vain aika näyttää, uskokaa pois. Etenkin, kun demokraatit näyttäisivät saavan superenemmistön senaatissa, voi lopputulos olla arvaamaton ja kaikkea muuta kuin Euroopan ja muun maailman kannalta positiivinen.

Vain yksi muutos on varma. Obaman valinnan myötä Suomen lehdistö alkaa jälleen kohdella Yhdysvaltoja sen ansaitsemalla tavalla.

Analyysi vaalituloksista

Kunnallisvaalit olivat menestys KD:lle. Suhteellisella kannatuksella mitattuna tulos oli KD:n historian toiseksi paras, jääden vain 0,1% vuoden 2000 tuloksesta. Absoluuttisesti äänimäärällä mitattuna tulos oli kaikkien aikojen paras! Kun ottaa huomioon 8 vuoden aikana tapahtuneet loikkaukset ja sen että jo ennen vaaleja tiedettiin kolmen puolueen (ps. kok. ja vihr.) voittavan vaalit, voi positiivisesta tuloksesta olla perustellusti onnellinen.

Tästä tilanteesta on huomattavasti parempi jatkaa työtä kuin vaaleja edeltäneestä!

Tämä on kuitenkin vain puoli totuutta. Toinen puoli on, että joillakin alueille otimme myös takapakkia. Erityisesti Satakuntaa voi pitää huolestuttavana, mutta myös Pohjois-Karjalan pienet miinukset eivät näytä hyvältä. Myös suurten kaupunkien tuloksia voi pitää hienoisena pettymyksenä: suurimmassa osassa suuria kaupunkeja valtuustoryhmämme on vain muutaman valtuutetun kokoinen. Lahdessa ja Vantaalla vieläpä menetimme yhden paikan, vaikka Turussa saimmekin toisen valtuutettumme.

Identiteetiltään urbaanit citykonservatiivit muodostavat merkittävän osan KD Nuorten jäsenistöstä. Tämän porukan, kuten myös muiden kaupunkilaiseksi itsensä mieltävien houkutteleminen toimintaan ei onnistu, mikäli KD ei profiloidu nykyistä voimakkaammin myös kaupunkilaisten puolueeksi. Jos se onnistuu kerran perussuomalaisilta, täytyy sen onnistua meiltäkin.

Kokonaisuutena kuitenkin positiiviset vaalit, KD on näiden vaalien jälkeen vahvempi kuin vaaleja ennen.

Tunti ensimmäisiin tuloksiin

Vaikka en itse ole ehdokkaana, on mahanpohjassa tuttu vaalijännitys. Mukana on hirveä määrä tuttuja ja puolituttuja (sekä KD:ssä että jokseenkin jokaisessa muussa puolueessa), joiden menestys ja läpipääsy kiinnostaa, tottakai.

Kaikkein eniten jännitän tietysti puolueen pärjäämistä. Viimeisten kuukausien aikana fiilis puolueessa on ollut hyvä ja odottava. Uskon meidän kuuluvan vaalien voittajiin ja siitä se todellinen työ sitten alkaa.

On taas ollut aika, jolloin kuukauden ajaksi kaikkia kiinnostaa, mitä sinulle kuuluu? Oletko tyytyväinen, oletko iloinen ja onnellinen, kiinostaisiko sinua lukea lisää, uskoisitko voivasi äänestää juuri minua? Usko pois, juuri minä ajan parhaiten juuri sinun asiaasi.

Onneksi edessä on jälleen neljän vuoden hiljaisuus. Tai oikeastaan kahden ja puolen, sillä sen verran on seuraaviin suuriin vaaleihin, eli eduskuntavaaleihin 2011.

Politiikassa ei ole varaa kyynistyä. Silti en voi olla ärsyyntymästä siitä suuresta määrästä teeskenneltyä empatiaa ja krokotiilinkyyneliä, jotka vaalit ehdokkaissa kirvoittaa.

Seuraavan vuoden aikana nähdään, ketkä välittävät vaalien välilläkin.

ps. Viikko jäljellä vuosikokoukseen \o/. Vuosikokouksessa tulemme esittämään aika kovan vaatimuksen Suomen politiikalle. Vaatimus tuodaan esille ainakin tässä blogissa, mikäli media ei sitä suostu julkaisemaan.

Talouskriisin haaste markkinataloudelle

Kun käynnissä olevan talouskriisin mittasuhteet alkoivat selvitä ihmisille, kävi selväksi että tulemme näkemään kovenevia vaatimuksia talouden valvonnan lisäämiseksi, vastuullisten hirteen vetämiseksi ja kapitalismin kaatamiseksi.

Hyökkäyksiä markkinataloutta kohtaan näkee jo päivittäin esimerkiksi Helsingin Sanomien mielipidesivuilla. Myös monet populistiset poliitikot, kuten Erkki Tuomioja ovat vaatineet vapaan markkinatalouden puolestapuhujia olemaan hiljaa pari vuotta.

Tässä kritiikissä on yksi vakava pulma. Nykyinen talouskriisi aiheutui vähintään yhtä paljon markkinoiden puuttuvan vapauden, kuin niiden vapauden takia.

Kuten varmasti muistatte, kriisi sai alkunsa asuntoluottokriisinä, joka aiheutui niin sanotuista sub-prime -luotoista, siis asuntolainoista joita oli myönnetty ihmisille, joilla ei oikeastaan ole varaa omaan asuntoon. Luotottajina toimi kaksi puolivaltiollista asuntoluottoyhtiötä, Fannie Mae ja Freddie Mac, jotka olivat muuten demokraattien perustamia ja demokraattien johtamia.

Kun Bushin hallinto halusi vuonna 2003 lisätä näiden yhtiöiden valvontaa, vastustivat demokraatit sitä jyrkästi. Yhtiöiden nimen omaisena tavoitteena oli myöntää köyhille asuntolainoja ainoana vakuutena nämä asunnot ja niiden oletettu tuleva hinnannousu. Näin ei toimi vapaat markkinat. Vapailla markkinoilla asuntoluoton saa se, jolla on varaa siihen.

Ongelmana ei siis ollut markkinoiden vapaus, vaan se että lainoja myönnettiin poliittisin perustein markkinaperusteiden sijaan. Rahoitussektorissa on siinäkin syynsä. Se pilkkoi, yhdisteli ja teki mitä erikoisimpia silmänkääntötemppuja, jotta nämä korkean riskin asuntolainat saatiin kohtuullisemman riskin paketeiksi hajauttamalla riskejä. Kukaan ei lopulta tiennyt, kuinka paljon riskiä mihinkin pakettiin pankkiirin oikeasti sisältyi.

Kaikki tiedämme miten siinä lopulta kävi. Pointtini on tämä: syy kriisiin ei ole markkinoiden vapaudessa, vaan poliitikkojen taitamattomuudessa. Syytä on niin demokraateissa kuin republikaaneissa, kuin Euroopan poliitikoissakin.

Oikea lääke järjestelmän puutteisiin on niiden korjaaminen, ei järjestelmän korvaaminen huonommin toimivalla.

Suomi tarvitsee taloustieteitä

Tänään(kin) uutiset oli pullollaan talouskriisistä tai sen oireista kertovia juttuja. On hassua ajatella, että nykymaailmassa talous ei kuulu yleissivistykseen - ainakin jos peruskoulun ja lukion pakollista oppimäärää tarkastelee.

Luonnontieteillä näyttäisi olevan selkeä yliedustus pakollisten aineiden joukossa. Niinpä lukiossa opin mm. mitä on soluhengitys ja tunnistamaan soluelimet ulkonäöltä. Rakastan biologiaa ja nautin niistä tunneista valtavasti.

Mutta lukion jälkeistä elämää ajatellen; olen törmännyt huomattavasti harvemmin soluelimiin kuin talouskysymyksiin jokapäiväisessä elämässäni. Ja kun talouden mekanismit eivät kuulu yleissivistykseen, törmää mitä karmeimpiin väärinkäsityksiin ja väärään tietoon julkisessa keskustelussakin.

Toisin sanottuna, tänä päivänä on vaikea kutsua sivistyneeksi ihmistä, joka ei hallitse talouden mekanismien toimintaa, niin yleisluontoisesta asiasta on kyse. Karua puhetta, kun suurin osa meistä ei näitä mekanismeja oikeasti taida tuntea. Mutta tähän tulokseen olen väistämättä tullut, minkäs minä sille voin :D

Ehkä olisi aika korjata asia, ja tuoda yhteiskuntaopin rinnalle pakollin talousopin kurssi jo peruskouluun.

Kunnallisvaalit lähestyy

Kunnallisvaalit lähestyvät jälleen. Toisin kuin eduskuntavaaleissa, kunnallisella tasolla nuoren on jopa mahdollista päästä osaksi päätöksentekoa. (Eduskunnassa on tasan 1, siis 0,5% alle 30-vuotiaita.)

Nuorten pahoinvointi nousee päivä päivältä selkeämmin otsikoihin. Kymmenen-kahdenkymmenen vuoden laiminlyöntien tulos alkaa tulla näkyville. Viimeisimpänä uutisoitiin, kuinka entistä useamman nuoren aikuisen mielenterveys on koetuksella.

Ratkaisu on yksinkertainen: nuori, äänestä nuorta!

Jos sattuu asumaan Jyväskylässä (nykyisessä tai tulevassa), hyvä kohde on Asmo Maanselkä. Älykäs, älykäs nuori, jonka kyky omaksua uutta tietoa yhdistettynä uteliaaseen ja uutta luovaan ajatteluun on hämmästyttänyt minua vuosien varrella lukemattomia kertoja. Valtuustoon tulee menemään jos jonkilaista kapuloiden rattaisiin heittäjää ja kahvinjuojaa.

Asmolle annettu ääni ei mene hukkaan, sen voin luvata.

Kauhajoki

On kulunut viikko siitä, kun Kauhajoella tapahtui joukkomurha. Muistan hyvin, kuinka vihainen oli tapahtuneesta, olihan vain viikkoa aikaisemmin ilmestynyt vuoden kolmas Arvosana, jonka pääkirjoituksessa sivusin ensimmäistä vuosipäiväänsä lähestyvää Jokelan tragediaa ja kuinka nuorten pahoinvointiin tulisi puuttua.

Kauhajokea koskevassa keskustelussa minua on ärsyttänyt kaksi asiaa:

1)"se ei ole kenenkään vika". Jos ei voi osoittaa tapahtuneelle yhtä selkeää syytä, vaan syitä monia, se ei ole kenenkään syy.

2)"jos nuori tappaa itsensä, se on OK, kunhan ei tapa muita". Mitä muuta voi sanoa hallituksen toimenpiteistä, jotka näkyvät jäävän (joidenkin symbolisten eleiden ohella) käsiaseiden saamisen vaikeuttamiseen???

Nuoret ovat edelleen poikkeuksellisen pahoinvoiva ryhmä Suomessa. Minulle on ihan sama, miksi näin on. Minua kiinnostaa, mitä asialle voisi tehdä. Jotain pitäisi.

ps. Puolimaratonin virallinen loppuaika oli 2.13.24

Marathon lähenee

Niin siis puolimaraton, tulevana lauantaina.

Lupasin lähes vuosi takaperin juosta vähintään puolikkaan tulevana viikonloppuna. On aika lunastaa lupaus, vaikka juuri nyt ei ole minkäänlaista juoksuinspiraatiota. Ei ole ollut ihan hetkeenkään.

Tärkein - koko projektin tavoite - on kuitenkin saavutettu. Ilman maratonprojektiamme olisin tuskin käynyt edes puoleksi niin usein lenkillä kuin nyt kävin. Olen siis voittaja, vaikka siltä ei kyllä todellakaan tunnu.

Lähes vuosi sitten sanoin, että tärkeintä ei tule olemaan edes se, että olen lähtöviivalla lauantaina. Tärkeintä on, että maanantaina olen taas lenkillä ja tähtäimessä täyspitkä vuoden päästä.

Mutta kun on oikealla asialla, on helppo ottaa vastaan myös ne vähemmän-kuin-täydelliset onnistumiset. :)

Kokoomuskalenteri revisited

Eilen mainitsemani Hbl:n toimittaja teki jotain, mitä kukaan toimittaja ei ole tainnut aiemmin tehdä: artikkelissa hän lainasi kertomaani tarkasti ja oikein! Kiitos Hbl!

Ajatus kalenterista, jossa minä ratsastan lampaan selässä maha hyllyen on alkanut kiehtoa. Ärsyttävää, kun kaiken pitää maksaa niin paljon. Muuten sitä voisi kokeilla ;)

Hufvudstadsbladetin artikkelin löydät täältä

Kokoomusnuorten kalenteri

Kokoomusnuoret julkaisivat eilen kalenterin, jota mm. iltalehti luonnehti jo ilmestyessään kohukalenteriksi. Muilla nettisivuilla kalenteri oli yleensä rohkea tai eroottinen. Yleisessä levityksessä olleet kuvat nähneenä kalenteria on vaikea pitää mitenkään rohkeana saatika sitten eroottisena. Vihjailevana enintään.

MTV3:n toimittaja soitti vielä iltapäivällä minulle asiasta. Minkälaisia tunteita eroottinen kalenteri KD Nuorissa herättää? No ei mitään erikoisia. Harmittaa, että tämä on ainoa tapa jolla nuoret poliitikot voivat päästä mediassa läpi. Aika epätodennäköistä, että me tekisimme sellaisen. Politiikan pitäisi olla vakava asia, meneekö uskottavuus? Miten niin vakava asia? Miksi politiikka olisi yhtään vakavampaa kuin elämä yleensä? Samaa kilpailua ja mielikuvilla pelaamista se on kuin muukin toiminta julkisuuden areenalla tänä päivänä.

MTV3:n nettisivujen mukaan pahoittelin, että nuoret lähtivät tällaiseen. Noh, kai sen sitten niinkin saattoi ymmärtää. Ei ne kommenttini siellä montaa tuntia olleetkaan, kunnes sen korvasi artikkeli toisten suurten puolueiden (l. kaikki paitsi kd, ps ja rkp) nuorisojärjestöjen kannoista kalenteriin. Jännä nähdä mitä HBL kertoo minun sanoneen (jos edes julkistavat kommenttiani vaikka sitä kysyivätkin).

Episodi kertoo valitettavasti enemmän tämän päivän mediajulkisuudesta kuin Kokoomusnuorista. Nuori saa itsensä kuulluksi vain olemalla rohkea ja eroottinen. Tuskin tämä edistää nuorille tärkeiden asioiden nuosemista poliittisen agendalle. Julkaistujen kuvien perusteella kokoomusnuoret ovat kauniita ja treenattuja. Onneksi KD Nuoret on tavallisempien, vähemmän täydellisten ihmisten järjestö.

Ehkä pitäisi tehdä kalenteri, jossa minä ratsastan läskit hyllyen ilman paitaa lampaan selässä. Sitä tuskin kukaan haluaisi katsoa, saati ripustaa seinälleen. Mediaa se saattaisi kiinnostaa sitäkin enemmän.

Loma!

Varsinainen kesälomani alkoi tänään. Seuraavassa ovat lomasuunnitelmani:

Lauantaina Ryttylään, jossa Nuorten Kesässä esitellään KD Nuorten toimintaa.
Sunnuntaina Hämeenlinnassa KD Nuorten hallituksen kokous.
Maanantai-keskiviikko käydään Kolilla patikoimassa Anun kanssa.
Torstai-lauantai mennee Pohjanmaalla lehmiä kaitsemassa.
Sunnuntaina varmaan pesen sitten pyykkiä ja valmistaudun henkisesti palaamaan töihin.

Että tiedätte.

Puutulleista ja verotuksesta

Vanhasen hallitus mokasi pahemman kerran puutullineuvotteluissa Venäjän kanssa. Mokaansa paikatakseen hallitus päätti alentaa tilapäisesti raakapuun myynnin verotusta puolella pelastaakseen sen, mikä pelastettavissa on.

Hallitus päättää myös tuloveroon kohdistuvista suurista alennuksista lähivuosina. Tuloveronalennukset tilanteessa, jossa kiihtyvä inflaatio yhdistyy hidastuvaan talouskasvuun on lyhytnäköistä politiikkaa.

Tuloveronalennukset kiihdyttävät inflaatiota entisestään, mikä leikkaa reaalista ansiotasoa kaikilta, joiden tuloja ei ole sidottu elinkustannuksiin. Opiskelijat, palkkatyöläiset ja monet muut joiden piti päästä vihdoin nauttimaan vuosien muhkeasta hyvinvoinnin kasvusta jäävät jälleen nuolemaan näppejään.

Samalla hyvinvointivaltion veropohja rapautuu. Väestön ikääntyessä olemme joka tapauksessa lähivuosina tilanteessa, jossa veroja on kiristettävä tai työuraa pidennettävä. Olisi viisaampaa aloittaa varautuminen jo nyt, eikä vasta sitten kun on itse päässyt turvallisesti eläkkeelle.

Ennenkaikkea, Suomen kaltaisessa avoimessa taloudessa* kotimaisen kysynnän lisääminen vaikuttaa talouden kehitykseen vähemmän kuin ulkomaankauppakumppanien taloudellinen tila. Ja siihen ei Suomen veronalennukset juuri tehoa.

*avoimella taloudella tarkoitetaan taloutta, jossa ulkomaankaupan osuus bruttokansantuotteesta on korkea. Suomea pidetään avoimena taloutena.

Lomaltapaluu

Kahden kuukauden tauko blogin kirjoittamisesta on tehnyt ihan hyvää. Monesti tulee oltua näennäisesti lomalla, pyöritellen kuitenkin koko ajan ajatuksissa kaikkea sitä, mitä pitäisi tehdä. Näin ainakin itselläni.

Tällä kertaa olen pystynyt olemaan pari kuukautta lähes täysin ajattelematta blogia. Yhteiskunta on muuttumassa suuntaan, jossa jokainen meistä on "oman elämänsä yrittäjä". Projekti seuraa toistaan, ja jokainen lyhytkin loma on pois kyvystämme kilpailla toisten kanssa.

Vasemmistossa on perinteisesti itketty tämän muutoksen johdosta, tekeehän se meistä ihmisistä entistä stressaantuneempia ja väliinputoajienkin määrä kasvaa. Oikeistossa lisääntynyt kilpailu on toivotettu ilolla vastaan.

Kukaan ei ole esittänyt keinoja, joilla ihmiset kykenisivät sopeutumaan ja selviämään muuttuneesta tilanteesta.